Oi ihanuutta, kun pääsimme mieheni kanssa viikonloppuna testaamaan uudenkarheita Nallikarin Aalto -hotellihuoneita Oulussa!
Meillä oli siis pieni miniloma sunnuntaista maanantaihin. Ajankohta oli varsin rauhallinen tutustua Aallon huoneistoihin.
Majoituimme Hiekka Standard -huoneistossa, joka oli nimensä mukaisesti ihanan vaalean sävyinen sisustukseltaan. Huoneistossa oli lisäksi vielä uutuuden tuoksu.
Pohjaratkaisu oli hyvä, kuten sopivan kokoisessa yksiössä. Toisessa kerroksessa sijaitsevan huoneiston parveke toi lisätilaa, ja siellä oli mahtavan lämmin. Parvekkeelta oli esteetön näkymä Nallikarin rannalle ja merelle.
Keittiö oli erinomaisesti varusteltu, ja nautimmekin aluksi päivällisen. Astiatkin ihastuttivat kauneudellaan. Makuusopen pystyi eristämään verhoilla, joka olikin hauska juttu illalla.
Ruoan jälkeen lähdimme rannalle ulkoilemaan. Sää oli mitä mainioin, ja ihmiset olivat liikkeellä ulkoilemassa.
Kiertelimme rantaa ja kävimme näköalatornilla ihailemassa maisemia. Palasimme takaisin leirintäalueen kautta. Mökit olivat Aalto-hotellin välittömässä läheisyydessä.
Ilta meni äkkiä rentoutuessa ja päätimmekin jättää alakerran Bistoria Patioon tutustumisen aamuksi. Italialaistyyppisestä Bistoriasta olisi saanut mm. napolilaistyylisiä pizzoja. Kesällä ravintolalla tulee olemaan laaja terassi merinäköalalla.
Aamulla heräsimme varhain, ja ennen töihin lähtöä siirryimme Patioon aamiaiselle. Kaikkea herkullista oli laitettu kauniisti tarjolle. Saimme nauttia aamupalan rauhallisissa merkeissä, sillä muut eivät olleet vielä aamuseitsemältä löytäneet sinne!
Nallikarin Aalto on upea lisä Oulun Nallikarin alueen majoitukseen ja muihin palveluihin. Lähellä on monipuoliset liikunta- ja ulkoilumahdollisuudet, ja Nallikarin rantahan on vertaansa vailla. Nyt oli muuten jo jäätelökioskikin avattu, ja sinne riitti jonoa!
Millainen reissu tuli, kun kolme sukupolvea lähti Pudasjärven Syötteelle mökkeilemään? Kohta kuulet siitä!
Olimme liikkeellä kahdella autolla valtaisan tavaramäärän ja mielenrauhan vuoksi. Minä ajoin toista autoa, mikä sekin oli saavutus, sillä en ole aikoihin ajanut pidempää matkaa paitsi työmatkoja.
Parin tunnin matka meni rattoisasti pikaisella kertapysähdyksellä, sillä puolitoistavuotias taapero nukahti autoon. Jännitystä oli luvassa vasta ihan Pikku-Syötteellä sijaitsevan mökin lähettyvillä.
Mieheni oli jo ennättänyt mökille, ja varoitteli meitä loskaisesta loppumatkasta. Sain kuulla, että luistonesto pois päältä, jotta viimeiset mäet pääsee ylös kohti näköalahuoneistoamme. Aurinko oli paistanut lämpimästi koko päivän ja sulattanut teitä.
Ja niinhän siinä kävi, että loskaa oli tiellä sen verran, että ensimmäiseen mäkeen piti parikin kertaa vauhtia ottaa kuormatulla autolla. Onneksi takapenkkiläinen neuvoi ajotekniikaksi ratin pyörittelyn puolelta toiselle. Näillä eväillä ja ilman luistonestoa päästiin sitten perille!
Ihastuimme kaikki tilavaan ja valoisaan Pikku-Syötteen Helmi -näköalahuvilaan. Kriteerinä oli ollut, että molemmat perheet tarvitsevat oman makuuhuoneen. Odotuksemme täyttyivät vallan mainiosti, etenkin kun illaksi oli luvassa sauna ja ulkoporeallas.
Helmi oli todella kauniisti ja tyylikkäästi sisustettu. Korotettu katto ja laattalattia ilman mattoja toivat vielä lisää tilan tuntua. Keittiö oli hyvin moderni.
Asetuimmekin taloksi ja ruokailun jälkeen oli jo vuorossa saunan lämmitys. Huvilasta oli mahtavat maisemat kohti Iso-Syötettä, jonka rinteet näkyivät ikkunoista. Saunasta pääsi pulahtamaan ulkoporealtaaseen, mikä oli parhainta antia reissulla. Pikkumieskin viihtyi mainiosti.
Illalla kukin puuhaili omiaan, ja aamulla jatkettiin tulevan päivän suunnittelua. Kävin itse heti aamusta vähän ulkoilemassa. Tyttäreni perhe lähti sitten kävelemään vaunujen kanssa rinnettä ylös Pikku-Syötteen hotellin aamiaiselle. Itse kauhistelin, että miten rinnettä ylipäätään pääsee ylös! Sää oli pienellä pakkasella ja tiet oli aurattu, joten autoteitäkin pystyi taas hyvin kulkemaan.
Taaperon nukuttua päiväunet lähdimme sitten Iso-Syötteen laskettelukeskukseen. Tyttären mies lähti muutamaksi tunniksi rinteeseen. Taaperokin sai sovittaa laskettelumonoja, mutta jäi kuitenkin sitten mieheni ja minun hoitoon siksi aikaa, kun tyttärenikin kävi muutaman laskun pitkän taon jälkeen laskemassa.
Asioimme Tunturi-Marketissa, jossa oli piipahdettu myös edellisenä iltana. Sieltä saatiin ruokatäydennykset, joten tällä reissulla ei lähdetty Taivalkoskelle asti sukuloimaankaan.
Pikkumies viihtyi ulkoilemassa mainiosti ja katseli kiinnostuneena laskettelijoita. Leikkipaikalla kävimme myös kiikkumassa.
Mieheni kanssa ennätimme myös poiketa kaakaoilla Syötteen luontokeskuksessa. Keskus oli juuri menossa kiinni, mutta se ei haitannut, sillä olemme käyneet näyttelyssä aiemmin.
Laskettelureissun jälkeen palasimme jälleen mökille ja oli ruoanlaiton vuoro. Sitten päästiinkin taas iltaohjelmaan, joka koostui tietysti saunasta ja porealtaasta. Poreallas oli upea värivaloineen ja tunnelmineen. Tietysti se jäi minulla kuvaamatta, kun en muka tarjennut!
Mieheni oli käynyt jo aamupäivällä hiihtämässä Pikku-Syötteeltä Iso-Syötteelle. Kovasti oli nousua ja laskua arvatenkin ollut, mutta hyvä lenkki.
Pieniltä erimielisyyksiltäkään ei kolmen sukupolven reissulla voitu välttyä. Pärjäsimme kuitenkin saman katon alla ja ennen kaikkea taapero jaksoi olla hyvällä tuulella!
Seuraavana aamuna olikin jo aika alkaa tekemään lähtösiivousta. Taapero ehti käydä vielä pulkkamäessä.
Kotimatka sujui ongelmitta ja jälleen riitti yksi pysähdys. Kunhan vähän kotona sulateltiin, niin kaikki totesivat reissun olleen mainio, ja että sen voisi ensi talvena uusiakin!
Ja miksi liki kaikki kuvat ovat majapaikastamme?! Totta kai se oli hieno, mutta yksinkertaisesti minun reissuni oli niin hektinen, etten ennättänyt kuvata. Mökkikuvat ovat mieheni ottamia, ennen kuin koko muu pesue ennätti perille!
Pääsin käymään työmatkalla Turussa. Matka oli siitäkin hieno, että menin junalla enkä ole matkustanut junalla aikoihin. Nyt matka taittui hiljaisessa ekstra-luokassa, mikä oli todella miellyttävä kokemus.
Koska juna ei mennyt Turun keskustaan asti vaan Kupittaalle, niin majoituin rautatieaseman yhteydessä olevassa Original Sokos Hotel Kupittaassa. Olen käynyt lukuisissa Sokos-hotelleissa, eikä tälläkään kertaa joutunut pettymään vaan aivan päinvastoin!
Ensivaikutelma hotellista oli upea, sillä Bistro Elli ja aulan Deli olivat vastaanoton välittömässä läheisyydessä. Niissä tulikin kotoisan lokoisa olo, kuitenkin hienossa miljöössä.
Ja hotellihuone oli aivan upea myös. Tilaa ja tyyliä oli. Erityisen mieleenpainuva oli seinällä oleva iso kartta Turusta. Siihen oli laitettu QR-koodeja, jotka kertoivat keskeisistä nähtävyyksistä. Tällä reissulla vain ei ollut nähtävyyksille aikaa!
Eipä mitään, sillä nautin hotellista. Kävin tutustumassa yhdeksännen kerroksen Kuppis Rooftop Bar:iin, josta oli huikeat näköalat kaupunkiin. Oma huoneeni oli kahdeksannessa kerroksessa, joten kyllä sielläkin kelpasi.
Ensimmäisenä iltana lepäilin huoneessa, ja testasin hotellin maksutonta huonepalvelua. Kohta jo herkullinen valkosipulinen yrttikana-annos saapui höyryävän kuumana. Hurjan hyvää ja kätevää!
Aamiainen oli myös eittämättä herkullinen, ja nautin vielä maittavan lounaankin Bistro Ellissä. Edelleen ihastelin kauniita tiloja. Ainut, mikä reissulla harmitti, oli se etten jaksanutkaan testata hotellin näköalasaunaa. Mutta jääpähän jotain toiseen kertaan!
Ajelimmepa kauniina syystalvisena päivänä juuri ennen lumen tuloa Siikajoen Varessäikässä ja Lumijoen Varjakassa. Molemmat ovat varsin idyllisiä paikkoja ympäri vuoden.
Varessäikässä on moneen suuntaan upeat merimaisemat. On uimaranta, venesatama sekä laavu yhdellä rannalla. Lisäksi alueelta löytyy näppärä kota ja suloinen Pooki-majakka. Kesällä sitten enemmänkin toimintavaihtoehtoja.
Nautimme lämpimät kaakaot laavulla, jolla harvemmin tulee poikettua. Jälleen kerran ihastelin merta, joka on kaunis kaikkina vuodenaikoina.
Tästä sitten lähdimme Liminkaa kohti ja poikkesimme matkalla Lumijoen Varjakassa. Siellä on myös uimaranta, vene- ja kalasatama, leiriytymistilaa sekä tunnettu Hailuotolaiva-kahvila. Kahvila on kesäisin auki.
Meren pinnassa oli jo ohut jääkerros, ainakin riitettä. Kaunista jälleen! Limingassa asuessa näillä seuduilla tuli paljon liikuttua.
Syyslomaviikonloppuna lähdimme Kuusamoon ja Rukalle. Mies oli menossa ensilumiladulle hiihtämään, niinpä majoituimme aivan ladun vieressä sijaitsevassa Ruka Ski-Inn -huoneistossa.
Tulomatkalla kävimme sukuloinnin lisäksi pulikoimassa Holiday Club Kuusamon Tropiikissa. Se on aina ollut lempikylpylöitäni, ja viime käynnistä oli jo aikaa. Kylpylässä viihtyi eikä pieni menossa oleva remontti haitannut.
Saavuimme alkuillasta Aurinkorinteen huoneistolle. Se oli toisessa kerroksessa, joten sieltä löytyi pieni parvekekin näköalalla.
Huoneisto oli todella näppärä ja siisti. Tykkäsin sisustuksesta ja toimivuudesta. Lisäksi oli hienoa, kun huoneistoon kuuluivat liinavaatteet sekä kaikki muu, mitä tarvita saattoi. Myös takka ja sauna löytyivät.
Kävimme illalla pienellä kävelyllä lähimaastossa. Mies suunnitteli ladulle lähtöä, jonne hän pääsikin heti aamulla. Latu oli ollut 700 metriä pitkä, joten sitä oli voinut kiertää useamman kerran.
Minä otin reissun rennosti ja lokoisasti enkä kaivannut paljoakaan tekemistä. Vähän tietokoneella oloa ja lukemista!
Lähdimme sitten käymään Kuusamossa, jossa pääsin kesällä huomaamaani ranskalaiseen kahvilaan. Sitä olinkin odottanut!
Yllätyimme positiivisesti The French Café:n palvelusta. Saimme aluksi ihailla vitriinin herkkuja, jonka jälkeen pääsimme valitsemaan pöydän rauhallisesta paikasta.
Tarjoilija toi meille juomamenun, jota tutkimme hartaasti. Sitten tilasimme miehelle kahvin ja minulle Tiernakaupungin teetä, eli Oulusta kotoisin olevaa teetä. Otimme kuningatarleivoksen ja pannacotan.
Niitäpä sitten herkuteltiin ja katseltiin myös pikku koiran kulkemista kahvilassa. Teekin oli aivan valtaisan hyvää!
Kiertelimme vielä vähän Kuusamon kauppoja ja palasimme sitten Rukalle. Iltapäivällä paistoimme takassa makkaraa ja illalla kävimme saunassa. Mitäpä sitä paljon muuta tarvitsi, paitsi pikku kävely siinä välissä!
Aamullakin oli virkistävä pikku pakkanen. Oleskelimme vielä huoneistossa ja ihastelimme lomaa. Sen jälkeen sitten kotimatkalle!
Kävimmepä ystäväni kanssa ensimmäistä kertaa Raahessa Rivin reitillä. Reitti lähtee Mikonkarista liikkeelle, ja on siitäkin kiva, että se risteää toisen reitin kanssa. Näin ollen samalle alueelle pystyy valitsemaan useita reittivaihtoehtoja. Ja opasteet ovat suhteellisen vasta uusitut.
Lähdimme siis Mikonkarista Rivin suuntaan, mutta emme menneet Metsäkirkolle asti. Risteyksestä lähdimme Parrinkallioille, jotka ovat pitkään olleet mielessäni käydä uudelleen. Toiseen suuntaan olisi päässyt Lohenpyrstön leirintäalueelle, joten jatkoonkin jäi kierreltävää.
Vaan olipas Parrinkallioille haastava päästä; meinasin kompuroida kivillä! Mutta vaivannäkö palkittiin upeilla merenrannalla sijaitsevilla jyhkeillä kallioilla näköaloineen.
Siitä sitten varovaisesti takaisin tielle, jota pitkin palasimme Mikonkarin parkkialueelle. Syksyiset säät ovat mitä parhaimpia ilmoja luontopoluille!
Kylläpä kesäinen Ruka oli hieno ja monipuolinen! Itselle tuttu paikka entuudestaan, miehelle taas vähemmän tuttu, näinpä nähtävää ja koettavaa oli yllin kyllin.
Olimme vain yhden yön reissulla, joten aika oli rajallinen. Majoituimme Rukan kylän ytimessä olevassa Scandic Rukahovi -hotellissa. Huoneesta olikin mahtavat näkymät suoraan rinteisiin ja kylään.
Meillä oli tilava Superior-huone, joka sijaitsi hotellin viidennessä kerroksessa. Huoneessa oli myös kiva parveke.
Suuntasimme aluksi kesäkelkkamäkeen, mutta pienen sateen vuoksi se oli juuri sillä hetkellä kiinni. Näinpä menimme gondolihissillä tunturin huipulle katselemaan näköaloja. Palasimme hissillä myös takaisin.
Kiertelimme Rukan kävelykylässä ja totesimme, että tarjontaa oli moneen makuun. Ostos- ja ruokailumahdollisuuksia oli runsaasti.
Moottori-lehdessä oli sattunut olemaan listattuna mainioita burgerpaikkoja. Koska hotellin ravintola ei ollut vielä auki, niin päätimme mennä RUOK Burgeriin.
Ja olipa kyllä maistuvat burgerit; kannatti testata! Minulla oli Halloum-burger ja miehellä Original. Näilläpä taas jaksoi!
Tai jaksoi mitä jaksoi; pitkän ajomatkan päätteeksi oli mukava vain lepäillä hotellissa ja nauttia olostaan. Minä kävin myös hotellin saunan makoisissa löylyissä.
Aamulla sitten Rukahovi-ravintolaan herkulliselle ja monipuoliselle aamiaiselle. Odotin jännällä, mitä paikallisia tuotteita on tarjolla Scandicin tyyliin. Muikkujahan sieltä löytyi!
Olimme jo varhain lähdössä ulkoilemaan. Mies kävi pidemmän lenkin, ja minä tallustelin Karhunkierroksen reittiä rinteen huipulle jälleen näköaloja ihailemaan.
Bongailimme myös kivoja kesätekemisvinkkejä Rukalla, sillä mahdollisuuksia on monia. Hotellilta olisi ollut lainattavissa esimerkiksi frisbeegolf-kiekkoja, ja heittopaikkoja oli ainakin rinteessä.
Ihan keskellä kylää oli myös minigolf-rata. Samoin lapsille löytyi iso leikkipuisto ja kelluva vesipuisto. Ruka vaikutti myös koiraystävälliseltä paikalta.
Ja se mikä oli kiinnostavaa myös, oli Ruka Bike Park. Ihastelimme, kun maastopyörillä laskettiin lähes taukoamatta alamäkeä.
Tietysti Kuusamossa voisi kokeilla muun muassa koskenlaskua ja sup-lautailua. Itseäni kiinnosti myös lista ratsastustalleista. Keilausta, pakohuonetta ja vaikka mitä mukavaa tekemistä on tarjolla!
Tulomatkalla kiersimme Kuusamon keskustassa ja bongasin ainakin kaksi kivaa kahvilaa, joista toinen oli ranskalainen. Karhuntassu-luontokeskuksesta löytyy esimerkiksi Hannu Hautalan luontokuvanäyttely.
Kylpylän ohi ajoimme myös Rukalle mennessä. Tropiikissa olen aiemmin käynytkin, ja kylpylää voi kyllä suositella myös.
Kotimatkalla kiertelimme vielä Itä-Rukan ja Rukajärven puolella. Kivannäköisiä majapaikkoja olisi ollut monenlaisia, samoin erilaisia aktiviteetteja. Sanoisin, että Ruka sopii kesäkohteeksi liki kaikille!
Paljon tulee ajeltua jokien ohi ja yli työmatkoja ja muuta kulkiessa. Mutta välillä tulee pysähdyttyäkin!
Kupuliskoski Merijärven ja Pyhäjoen välillä oli uusi tuttavuus. Paikalla oli vanhannäköinen kota, mutta joen toisella puolella näytti olevan uudenkarhea laavu.
Merijärveltä täytyy mainita Pyhänkoski, josta on oma postauksensa täällä:
Oletko käynyt Kuopiossa, joka on myös kaunis kesäkaupunki? Lähdimme kaverini kanssa käymään siellä kauniina syyskesäisenä päivänä. Päiväreissu Kuopioon oli ollut jo pitkän aikaa mielessä.
Suuntasimme ensin Rauhalahden kylpylään, jossa olen kohta parikymmentä vuotta haaveillut käyväni. Kaverini lähti luontopolulle ja minä menin pulikoimaan. Kylpylä yllättikin positiivisesti monipuolisuudellaan. Plussaa esimerkiksi tilavasta uima-altaasta. Ja kuumavesiallas oli kuin taivas!
Poikkesimme huoltamolla syömässä lehtipihvit ja jatkoimme siitä keskustaan. Kiertelimme vähän keskustan alueella mm. satamia katsomassa. Tästä sitten suuntasimme Puijon tornille katselemaan Kuopion näkymiä vähän korkeammalta.
Paluumatkalla poikkesimme vielä Iisalmessa katsomassa Koljonvirran taistelun muistomerkkiä. Hyvin ennätimme reissun päivässä tehdä!
Maakuntamatkailua Pohjois-Pohjanmaalla ja välillä kauempanakin 