Perhelomalla Syötteellä Pudasjärvellä

Millainen reissu tuli, kun kolme sukupolvea lähti Pudasjärven Syötteelle mökkeilemään? Kohta kuulet siitä!

Olimme liikkeellä kahdella autolla valtaisan tavaramäärän ja mielenrauhan vuoksi. Minä ajoin toista autoa, mikä sekin oli saavutus, sillä en ole aikoihin ajanut pidempää matkaa paitsi työmatkoja.

Parin tunnin matka meni rattoisasti pikaisella kertapysähdyksellä, sillä puolitoistavuotias taapero nukahti autoon. Jännitystä oli luvassa vasta ihan Pikku-Syötteellä sijaitsevan mökin lähettyvillä.

Mieheni oli jo ennättänyt mökille, ja varoitteli meitä loskaisesta loppumatkasta. Sain kuulla, että luistonesto pois päältä, jotta viimeiset mäet pääsee ylös kohti näköalahuoneistoamme. Aurinko oli paistanut lämpimästi koko päivän ja sulattanut teitä.

Ja niinhän siinä kävi, että loskaa oli tiellä sen verran, että ensimmäiseen mäkeen piti parikin kertaa vauhtia ottaa kuormatulla autolla. Onneksi takapenkkiläinen neuvoi ajotekniikaksi ratin pyörittelyn puolelta toiselle. Näillä eväillä ja ilman luistonestoa päästiin sitten perille!

Ihastuimme kaikki tilavaan ja valoisaan Pikku-Syötteen Helmi -näköalahuvilaan. Kriteerinä oli ollut, että molemmat perheet tarvitsevat oman makuuhuoneen. Odotuksemme täyttyivät vallan mainiosti, etenkin kun illaksi oli luvassa sauna ja ulkoporeallas.

Helmi oli todella kauniisti ja tyylikkäästi sisustettu. Korotettu katto ja laattalattia ilman mattoja toivat vielä lisää tilan tuntua. Keittiö oli hyvin moderni.

Asetuimmekin taloksi ja ruokailun jälkeen oli jo vuorossa saunan lämmitys. Huvilasta oli mahtavat maisemat kohti Iso-Syötettä, jonka rinteet näkyivät ikkunoista. Saunasta pääsi pulahtamaan ulkoporealtaaseen, mikä oli parhainta antia reissulla. Pikkumieskin viihtyi mainiosti.

Illalla kukin puuhaili omiaan, ja aamulla jatkettiin tulevan päivän suunnittelua. Kävin itse heti aamusta vähän ulkoilemassa. Tyttäreni perhe lähti sitten kävelemään vaunujen kanssa rinnettä ylös Pikku-Syötteen hotellin aamiaiselle. Itse kauhistelin, että miten rinnettä ylipäätään pääsee ylös! Sää oli pienellä pakkasella ja tiet oli aurattu, joten autoteitäkin pystyi taas hyvin kulkemaan.

Taaperon nukuttua päiväunet lähdimme sitten Iso-Syötteen laskettelukeskukseen. Tyttären mies lähti muutamaksi tunniksi rinteeseen. Taaperokin sai sovittaa laskettelumonoja, mutta jäi kuitenkin sitten mieheni ja minun hoitoon siksi aikaa, kun tyttärenikin kävi muutaman laskun pitkän taon jälkeen laskemassa.

Asioimme Tunturi-Marketissa, jossa oli piipahdettu myös edellisenä iltana. Sieltä saatiin ruokatäydennykset, joten tällä reissulla ei lähdetty Taivalkoskelle asti sukuloimaankaan.

Pikkumies viihtyi ulkoilemassa mainiosti ja katseli kiinnostuneena laskettelijoita. Leikkipaikalla kävimme myös kiikkumassa.

Mieheni kanssa ennätimme myös poiketa kaakaoilla Syötteen luontokeskuksessa. Keskus oli juuri menossa kiinni, mutta se ei haitannut, sillä olemme käyneet näyttelyssä aiemmin.

Laskettelureissun jälkeen palasimme jälleen mökille ja oli ruoanlaiton vuoro. Sitten päästiinkin taas iltaohjelmaan, joka koostui tietysti saunasta ja porealtaasta. Poreallas oli upea värivaloineen ja tunnelmineen. Tietysti se jäi minulla kuvaamatta, kun en muka tarjennut!

Mieheni oli käynyt jo aamupäivällä hiihtämässä Pikku-Syötteeltä Iso-Syötteelle. Kovasti oli nousua ja laskua arvatenkin ollut, mutta hyvä lenkki.

Pieniltä erimielisyyksiltäkään ei kolmen sukupolven reissulla voitu välttyä. Pärjäsimme kuitenkin saman katon alla ja ennen kaikkea taapero jaksoi olla hyvällä tuulella!

Seuraavana aamuna olikin jo aika alkaa tekemään lähtösiivousta. Taapero ehti käydä vielä pulkkamäessä.

Kotimatka sujui ongelmitta ja jälleen riitti yksi pysähdys. Kunhan vähän kotona sulateltiin, niin kaikki totesivat reissun olleen mainio, ja että sen voisi ensi talvena uusiakin!

Ja miksi liki kaikki kuvat ovat majapaikastamme?! Totta kai se oli hieno, mutta yksinkertaisesti minun reissuni oli niin hektinen, etten ennättänyt kuvata. Mökkikuvat ovat mieheni ottamia, ennen kuin koko muu pesue ennätti perille!

Kesäinen Ruka ja Scandic Rukahovi

Kaupallinen yhteistyö Scandic Rukahovin kanssa

Kylläpä kesäinen Ruka oli hieno ja monipuolinen! Itselle tuttu paikka entuudestaan, miehelle taas vähemmän tuttu, näinpä nähtävää ja koettavaa oli yllin kyllin.

Olimme vain yhden yön reissulla, joten aika oli rajallinen. Majoituimme Rukan kylän ytimessä olevassa Scandic Rukahovi -hotellissa. Huoneesta olikin mahtavat näkymät suoraan rinteisiin ja kylään.

Meillä oli tilava Superior-huone, joka sijaitsi hotellin viidennessä kerroksessa. Huoneessa oli myös kiva parveke.

Suuntasimme aluksi kesäkelkkamäkeen, mutta pienen sateen vuoksi se oli juuri sillä hetkellä kiinni. Näinpä menimme gondolihissillä tunturin huipulle katselemaan näköaloja. Palasimme hissillä myös takaisin.

Kiertelimme Rukan kävelykylässä ja totesimme, että tarjontaa oli moneen makuun. Ostos- ja ruokailumahdollisuuksia oli runsaasti.

Moottori-lehdessä oli sattunut olemaan listattuna mainioita burgerpaikkoja. Koska hotellin ravintola ei ollut vielä auki, niin päätimme mennä RUOK Burgeriin.

Ja olipa kyllä maistuvat burgerit; kannatti testata! Minulla oli Halloum-burger ja miehellä Original. Näilläpä taas jaksoi!

Tai jaksoi mitä jaksoi; pitkän ajomatkan päätteeksi oli mukava vain lepäillä hotellissa ja nauttia olostaan. Minä kävin myös hotellin saunan makoisissa löylyissä.

Aamulla sitten Rukahovi-ravintolaan herkulliselle ja monipuoliselle aamiaiselle. Odotin jännällä, mitä paikallisia tuotteita on tarjolla Scandicin tyyliin. Muikkujahan sieltä löytyi!

Olimme jo varhain lähdössä ulkoilemaan. Mies kävi pidemmän lenkin, ja minä tallustelin Karhunkierroksen reittiä rinteen huipulle jälleen näköaloja ihailemaan.

Bongailimme myös kivoja kesätekemisvinkkejä Rukalla, sillä mahdollisuuksia on monia. Hotellilta olisi ollut lainattavissa esimerkiksi frisbeegolf-kiekkoja, ja heittopaikkoja oli ainakin rinteessä.

Ihan keskellä kylää oli myös minigolf-rata. Samoin lapsille löytyi iso leikkipuisto ja kelluva vesipuisto. Ruka vaikutti myös koiraystävälliseltä paikalta.

Ja se mikä oli kiinnostavaa myös, oli Ruka Bike Park. Ihastelimme, kun maastopyörillä laskettiin lähes taukoamatta alamäkeä.

Tietysti Kuusamossa voisi kokeilla muun muassa koskenlaskua ja sup-lautailua. Itseäni kiinnosti myös lista ratsastustalleista. Keilausta, pakohuonetta ja vaikka mitä mukavaa tekemistä on tarjolla!

Tulomatkalla kiersimme Kuusamon keskustassa ja bongasin ainakin kaksi kivaa kahvilaa, joista toinen oli ranskalainen. Karhuntassu-luontokeskuksesta löytyy esimerkiksi Hannu Hautalan luontokuvanäyttely.

Kylpylän ohi ajoimme myös Rukalle mennessä. Tropiikissa olen aiemmin käynytkin, ja kylpylää voi kyllä suositella myös.

Kotimatkalla kiertelimme vielä Itä-Rukan ja Rukajärven puolella. Kivannäköisiä majapaikkoja olisi ollut monenlaisia, samoin erilaisia aktiviteetteja. Sanoisin, että Ruka sopii kesäkohteeksi liki kaikille!

Irroittava mökkiloma Ukkohallassa

Lähdimme vielä lopputalven lumia katselemaan Ukkohallaan Hyrynsalmelle. Olikin todella hienoa vaihtaa vähän maisemia uuden työn vastapainoksi.

Meillä oli majapaikkana Kehä II:n varrella sijaitseva paritalomökin puolikas Gasthalla. Mökki oli kolmessa tasossa; alhaalta löytyivät kylpytilat, keskikerroksesta makuuhuone, olohuone ja keittiö sekä lisäksi oli vielä nukkumapaikkoja parvella. Mökki sijaitsi rinteessä ja siitä oli hienot näkymät järvelle sekä laskettelurinteille.

Meillä sattuikin hauska aika reissulle, sillä Ukkohallassa oli tuona viikonloppuna SM SnowCross -moottorikelkkakisat. Niinpä saimmekin katsella rinteessä pyyhältäviä kelkkoja sekä kuunnellakin niitä! Tämä ei kuitenkaan haitannut lomailua.

Suunnitelmat menivät vähän uusiksi, sillä mies tuli vähän kipeäksi ja siksi päätimme jättää kylpyläreissun välissä. Ukkohallassahan on aivan ihana saunamaailma sekä pieni kylpylä.

Ajelimme sen sijaan Hyrynsalmessa ja Suomussalmella. Kävimme katsomassa Raatteenporttiakin, josta totesimme, että siellä on jonain kesänä käytävä.

Lähtöaamuna mies onneksi oli kunnossa, ja pääsi tekemään vielä talven viimeisen hiihtolenkin. Se olikin ollut reissun tavoitteena. Minulla oli tavoitteena vain levätä ja rentoutua, mikä toteutuikin vallan mainiosti. Siksi liikaa ohjelmaa ei ollut, vaan molempina iltoina nautittiin muun muassa mökin saunasta.

Kevättalvisella reissulla Ylläksellä

Saavuimme viikonloppuna Ylläkselle, jossa en ole ennen majoittunutkaan. Meillä oli näppärä mökkihuoneisto miehen työpaikan puolesta. Mökistä löytyi kaikki tarpeellinen ja siellä viihtyikin hyvin. Iltaisin oli tietysti mukava lämmittää sauna.

Saunaan pääsi myös Saaga-kylpylässä. Se oli kohokohtia reissulla, sillä pidän kovasti kylpylöistä ja olen niitä paljon kiertänytkin. Satuimme vielä olemaan ainoat asiakkaat sillä hetkellä kylpylässä, joten todellakin allasosasto ja saunat olivat meidän!

Lisäksi tutustuimme luontokeskus Kellokkaaseen. Luontokeskukset ovat myös mieluisia paikkoja minulle. Kellokkaassa oli oikein hienot ja isot näyttelytilat. Sekä alueeseen sopivaa aineistoa että taidenäyttelyitä. Paljon oli nähtävää ja yksityiskohtia. Lisäksi ulkoa löytyi vielä Savottamuseo, johon myös pääsi.

Reissulla ennätettiin paljon, joten seuraavassa postauksessa pääsette näkemään vähän maisemiakin!

Mökkeilemässä Ristijärven Saukkovaaralla

Kaupallinen yhteistyö yrityksen Ristijärven Pirtti kanssa

Oli ilo lähteä syksyisenä viikonloppuna mökkeilemään Ristijärvelle. Kainuu on lempiseutujani ja ajomatkalla sai nauttia ruskan maisemista. Nostalgista oli se, että viimeksi olen käynyt Ristijärvellä aikoja sitten mummoni kanssa kesälomareissulla.

Suuntasimme aluksi Kivikylään, joka on yksi Suomen korkeimmilla paikoilla sijaitsevista kylistä. Kyllä tie olikin nousuineen ja paluumatkalla laskuineen jännittävä! Vaaralta avautui näkymä pitkälle.

Tämän jälkeen ajoimme Ristijärven kylälle ja bongasimme muun muassa kauniin kirkon. Hiisijärven hiekatkin olisivat kiinnostaneet, mutta ne jätettiin toiseen kertaan.

Sitten olikin aika vierailla Ristijärven Pirtillä. Pirtin alue oli oikein viehättävä järven vieressä sijaitsevine leirintämahdollisuuksineen. Lomahuoneistot olivat kutsuvan näköisiä ja katettu tulisijapaikka oli upean näköinen. Jäimme kuvittelemaan sinne tulet illan pimeydessä, sillä muun ohjelman vuoksi emme ennättäneet tulla illalla katsomaan.

Pirttihän toimii ympäri vuoden. Vastaanottoon saa välittömästi saapuessaan tai sitä ennen yhteyden puhelimella, jolloin avaimen haku ja majoittuminen on joustavaa. Palvelu olikin viimeisen päälle ja saimme paljon lisäinformaatiota paikasta.

Meidän mökkimme oli Saukkovaaralla 4,5 kilometrin päässä. Saukkovaaran rinteiden päällä nimittäin sijaitsee neljä Ristijärven Pirtin hirsimökkiä. Mökit ovat rauhallisessa paikassa ja halutessaan myös leirintäalueen palveluita saa käydä käyttämässä.

Majoituimme kotoisaan mökkiin, jossa oli kaksi makuuhuonetta. Mökki oli kompaktin kokoinen ja toimivasti suunniteltu minikeittiöineen ja kylpyhuoneineen. Ikkunasta avautui näkymä vaaran laelta.

Harrastusmahdollisuudet paikassa ovat verrattomat. Suoraan mökkien takaa lähtevät uudet fatbike-reitit. Talvella Saukkovaaralla voi hiihtää ja lasketella. Hiihtoa harrastavaa miestä kiinnostivatkin erityisesti latureitit, muttemme nyt käyneet niitä pitkästi tutkimassa.

Ja voi miten mahtavalla näköalapaikalla oli nuotiopaikka tilavine laavuineen! Mietimme hetken, milloin makkaraa paistetaan, mutta päädyimme sitten jättämään sen seuraavaan aamupäivään.

Ilta meni levätessä työviikon jälkeen. Maistelimme Hailuodon panimon olutta, sillä Hailuodossa oli käyty edeltävällä viikolla ja siitäkin on postaus tulossa. Luettavaa oli myös mukana, ja rauhoittuminen oli paikallaan tässä levollisessa ympäristössä.

Aamullakin hyvin nukutun yön jälkeen vaaranäkymä avautui kauniina; säät suosivat reissuamme. Kävimme makkaranpaistossa ennen kotiinlähtöä ja nautimme maisemasta. Mökin avaimen palautus tapahtui joustavasti. Ristijärven Pirtillä voisi vierailla uudelleenkin!

Lumisella Kuusamon reissulla jääveistoksia ihailemassa

Kuusamo on vakiokäyntikohteitani, ja nyt siellä alkoi kiinnostamaan Pohjoismaiden suurin jääveistospuisto eli Ice Park Kuusamo. Puisto on rakennettu ihan kaupungin keskustan ytimeen. Puistossa käynti on maksutonta. Jääveistokset on toteutettu Koillisen Taiteilijoiden piirustusten mukaisesti. Toteuttajana on toiminut kansainvälinen veistäjätiimi.

Lähdimme liikkeelle Limingasta ja lumimäärä kasvoi silmissä matkan varrella. Kuusamossahan on tänä talvena lähes ennätysmäärä lunta. Matkareitti oli kaverilleni uusi, joten matkan varrella poikkesimme myös Pudasjärven ja Taivalkosken keskustoissa. Näistähän blogissa on jo aiemmin ollut juttuja.

Suuntasimme heti Kuusamoon saavuttuamme jääveistospuistoon. Myös kansainväliset matkailijat olivat löytäneet sen. Veistokset olivat kauniita, ja panimme merkille, että illalla ne olisi nähnyt valaistuna. Tämä taas muuttaa puiston ilmettä.

Lapsille oli oma seikkailualue, jossa pääsi puuhailemaan. Lisäksi oli pieni kappeli, jossa pääsisi hiljentymään hetkeksi.

Puiston jälkeen suuntasimme Rukalle. Päädyimme lounaalle Poronkirnuun, jossa tarjolla oli maistuvaa jauhelihakeittoa kivassa ympäristössä.

Tästä ajelimme Rukan laskettelukeskuksen ja suuntasimme Rukajärven kautta kotimatkalle. Tuttuja maisemia sekä talvella että kesällä!

Syyslomatunnelmissa Vuokatissa ja Kajaanissa

Syyslomalla tuli kierreltyä Kainuun suunnilla. Minulla olivat sukulaismies ja äiti kylässä, ja lähdimme päiväretkelle Vuokattiin ja Kajaaniin.

Sillä välin, kun sukulaiset kävivät Vuokatinvaaralla ja ottivat blogiin kuvia, niin minä kylpylöin Katinkullassa. Se on yksi suosikkikylpylöitäni, ja nyt iloinen yllätys oli se, että kylpylä oli remontoitu. Meinasin tosin olla vähän hukassa siellä!

Allasosasto on monipuolinen ja kylpylähotellin puitteet muutenkin hienot. Kävin ulkoaltaassa ja useissa poreissa, liukumäkikin tuli testattua. Saunamaailma jäi odottamaan seuraavaa kertaa, mutta kuulin siitä tavallisessa saunassa. Älä jätä väliin!

Vuokatista suuntasimme Kajaaniin, ja ajoimme katsomaan linnanraunioita ja Tervakanavaa. Kanava oli uutta minulle, ja siellä oli kyllä hyvät näkymät. Kajaaniinkin jäi vielä nähtävää.

Lähdimme kotimatkalle etelänpuoleisia teitä myöten, näitä tuleekin harvemmin ajettua. Piristävä reissu kaiken kaikkiaan! Kainuusta on paljon hyviä muistoja sekä työ- että lomareissuilta. Ja seuraavassa postauksessa jatketaan samoille suunnille!

Tunturin kauneutta ja mukava majapaikka Syötteellä

Tiedätkö, että Oulusta on vain parin tunnin matka tunturiin eli Syötteelle? Minulle Syöte on vanha tuttu paikka, mutta nyt lähdin katsomaan sitä uusin silmin. Majoituin Tunturihotelli Iso-Syötteellä, joka oli hyvä tukikohta tutustua paikkoihin.

Olin hyvissä ajoin liikenteessä, ja ajelinkin ensi alkuun Pikku-Syötteen puolelle lounastamaan. Tästä siirryin sitten Iso-Syötteen puolelle. Matkalla poikkesin myös virkistysalueella, jossa oli muun muassa kalastus-, uinti- ja skeittausmahdollisuudet sekä lasten leikkipaikka.

Tunturihotelli olikin mitä mainioin paikka. Pidin todella paljon huoneen kahvi- ja teevarustuksesta sekä tyylikkäästä ja persoonallisesta kylpyhuoneesta. Havaitsin myös, että hotellin sängyt olivat erittäin mukavat ja hotelli itsessään persoonallinen.

Kävin iltapäivällä Syötteen kansallispuistossa patikoimassa muutaman kilometrin lenkin. Sää oli juuri sopiva eikä hyönteisistäkään ollut haittaa. Havaitsin, että patikointi on varsin mukavaa ja rentouttavaa hommaa, joten suunnittelinkin jo uutta reissua. Anninkoskella oli hyvä taukopaikka näkymineen.

Tästä oli hyvä palata hotellille ja käydä ravintolassa syömässä päivällinen, joksi otin maistuvan porosalaatin. Ravintolasta oli hienot maisemanäkymät, ja myös terassilta niitä pystyi ihailemaan.

Sitten oli taas vuorossa rentouttava osuus: illalla hotellin saunat, uima-allas sekä ulkoporeammeet – näköalalla tietysti! Ja ihanaan jättipyyhkeeseen oli mukava kietoutua.

Aamiainen oli harvinaisen maittava – niin hyvää munakokkelia en ole aiemmin saanut missään! Aamiaisen jälkeen kävin hotellin ympäristössä kävelemässä. Oli ihanan rauhallista ja hiljaista, ja helle helli heti aamusta. Yksi nainen opasti minulle hotellin tunturimajojen läheisyydestä lähtevän maisemapatikointireitin, johon kävin tutustumassa ja hyväksi havaitsin ihan balleriina-kengilläkin!

Tästä sitten vielä Syötteen luontokeskukseen tutustumaan ennen kotimatkaa. Siinä on myös paikka, jossa kannattaa vierailla!

Olin todella tyytyväinen pieneen aktiivilomaani Syötteellä: oli sekä tekemistä että rentoutumista!

Kaupallinen yhteistyö

Pellossa, Levillä ja matkalla

Nyt tulee pitkä postaus, jossa liikutaan muun muassa Pellossa, Levillä, Kukkolaforsenilla sekä matkalla niihin. Näistä voisi tehdä useammankin postauksen, mutta minulla on aiheita varastossa niin paljon, että pakko tiivistää!

Lähdimme siis siskoni ja hänen 5-vuotiaan tyttärensä kanssa sukuloimaan Pelloon. Matkalla pysähdyimme muun muassa Napapiirillä Tuomaan tuvalla. Ihana helle helli matkaamme, mutta autossa on ilmastointi.

Pellossa kävimme vakiokohteessa kauppakeskus Vihreällä pysäkillä, jossa ihastelimme Pentikin tuotteita ja nautimme terassilla jäätelöt. Tämän jälkeen ennätimme vielä uimaan Ritavalkeaan.

Seuraavan päivän ohjelmassa oli käynti Levillä. Aluksi suuntasimme Äkäslompoloon, jotta sisko sai tutustua Jounin kauppaan. Sieltä pihalta yhytimme sen maailman suurimman poron.

Tästä jatkoimme Ylläksen maisematietä kohti Leviä. Leville päästyä olikin jo lounasaika ja löysimme todella tasokkaan lounaspaikan. Samassa yhteydessä oli gondolihissi ja kiipeilypuisto, joka muuten näytti hurjalta!

Siirryimme toiselle gondolihissille, koska siellä oli mahdollisuus tulla mäkikelkalla alas. Myös portaita pitkin pääsi, ja porukkamme käyttikin eri reittejä. Gondoli nousi nopeasti ja Levin huipulta sai ihailla maisemia. Mäkikelkka oli elämys eikä siinä ennättänyt pelottaa.

Tämän jälkeen suuntasimme Levin kylpylään, joka onkin Suomen parhaita. Nyt oli vielä mukavasti tilaa nautiskella altaista.

Palasimme Pelloon loppumatkan Väylänvarren lohitietä pitkin eli Tornionjokivartta. Jokinäkymät ovat upeita niin täällä kuin muuallakin matkalla.

Paluumatkan teimme Tornionjokivartta Ruotsin puolta pitkin. Pysähdyimme Kukkolaforsenilla katselemaan museorakennuksia ja koskea sekä poikkeamaan kahvitauolla.

Tästä jatkoimme matkaa ja lounastimme Torniossa hotelli Mustaparrassa. Siitä löytyykin aiempi postaus täältä:

http://terhimustakangas.pallontallaajat.net/2017/09/27/iki-ihana-majapaikka-ja-nakemista-torniossa/

Päätalon maisemissa Taivalkoskella

Oletko käynyt kirjailija Kalle Päätalon kotimaisemissa Taivalkoskella? Lähdimme äitini kanssa sukuloimaan Taivalkoskelle, joka onkin lähestulkoon toinen kotipitäjäni. Löysimme silti tälläkin reissulla uutta nähtävää.

Kiertelimme ensin kylällä ja poikkesimme muun muassa Taivalvaaralla. Tästä lähdimme suuntaamaan kohti Jokijärveä parinkymmenen kilometrin päähän. Ajatuksena oli käydä Saijan lomakartanossa, jossa on yksi tuttu työntekijäkin.

Ennen Saijaa kävimme katsomassa Pölkky-kesäteatterin puitteita ja täytyy todeta, että paikka oli aivan upea!

Saijassa on hyvät puitteet majoitukselle sekä erilaisille tilaisuuksille ja juhlille, itsekin olen siellä kerran hääjuhlissa ollut. Katselimme kauniina hellepäivänä ensin pihalla ja sitten kävimme kartanossa kahveilla.

Paluumatkalla piipahdimme vielä Kalle Päätalon kotimökillä, mutta koska olemme aiemminkin siellä käyneet, niin nyt jätimme sisäänpääsyn.

Tulimme taas Taivalkosken kylälle, ja bongasin Yli ajan -sillan kosken lähistöllä. Siellä meni myös ihana metsäpolku, jonne saattaa olla suunnitteilla toimintaa.

Lopuksi vielä melontakeskuksessa, tosin vesi oli nyt koskessa vähänä.

Minulla on parin viikon päästä taas luvassa reissu Koillismaalle, kun majoitun Syötteellä. Pysy siis seuraajana!