Kiehtova Jyllinkosken Sähköpuisto Kurikassa

Etelä-Suomen reissulta palattuamme suuntasimme Jalasjärvelle kyläilemään. Meille oli mietitty ohjelmaa, ja lähdimmekin porukalla myös Kurikassa sijaitsevaan Jyllinkosken Sähköpuistoon. Matkalla oli kiva katsella lakeuksien maisemia.

Muutaman mutkan jälkeen, kuitenkin hyvillä opasteilla, pääsimme perille Jyllinkoskelle. Rakennukset olivat kiehtovan näköisiä, ja uteliaina suuntasimme sähkölaitosmuseoon.

Olipa kiva yllätys: paikalla oli todellinen sähkötekniikan asiantuntija, joka lupasi meille opastetun kierroksen. Oppaamme kertoikin meille kiinnostavasti ja humoristisesti museon esineistä. Saimme katsella myös omin päin esineitä, joita riittikin, sillä niitä oli kerättynä tuhansia.

Aloitimme vanhoista radioista, etenimme kameroihin ja videolaitteisiin sekä lopulta kännyköihin. Esineitä bongaillessa muistuivat mummolan sähkölaitteet mieleen. Museossa oli kattavasti esillä informaatiotekniikkaa.

Sähkömuseosta siirryimme sitten oppaamme johdolla voimalaitoksen puolelle. Se olikin todella vaikuttava. Generaattorit olivat isoja ja olipa yhtä laitetta käynnisteltykin taannoin eli kone toimii.

Lisäksi esillä oli erilaista sähkötekniikkaa, joka valotti tekniikan kehitystä vuosien saatossa. Kuitenkin erilaiset perusperiaatteet ovat säilyneet ennallaan; jäi minulla mieleen.

Lopuksi jatkoimme vielä luontopolulle, joka vei Jyllinkosken padolle. Polku oli mukava kulkea ja siinä huomasi maastonnousun ja -laskun kanjonissa.

Ihastelimme komeaa patoa ja nautimme, kun pieni vesisade oli sopivasti tauonnut vierailumme ajaksi. Kaiken kaikkiaan todella antoisa vierailu!

Loppupäivä meni paluumatkassa Pyhäjärvelle. Sieltä olenkin sitten ennättänyt siirtyä Raahen maisemiin, joista taitaakin olla tulossa seuraava postaus pitkästä aikaa!

Nurmijärvellä nähtävyyksiin tutustumassa

Jatkoimme matkantekoa Nurmijärven Klaukkalaan, jonne siskoni on muuttanut. Paikkakunta vaikuttikin varsin mukavalta heti ensinäkemältä. Asetuimme taloksi rivitaloon ja illalla oli aika käydä nähtävyyskierroksella.

Ajelimme ensin Kiljavan opistolle, jossa poikkesimme sisällä jäätelöillä. Laskeuduimme alas Sääksjärven rantaan ihailemaan maisemia ja nauttimaan hellepäivästä. Opiston rannalta oli näkymä uimarannalle, joka näytti olevan melkoisen suosittu!

Suuntasimme seuraavaksi Myllykoskelle. Koski oli näyttävän näköinen siltoineen, vaikka kesän edetessä vettä olikin joessa vähemmän. Alueella olisi ollut kiva kulkea myös polkuja pitkin, mutta ne jäivät toiseen kertaan. Kalastajia oli paikalla useampia ja paikka olikin varsin idyllinen.

Seuraavana aamuna lähdimme eteenpäin, mutta koukkasimme Aleksis Kiven syntymäkodin kautta. Se olikin viehättävän näköinen rakennus pihapiireineen.

Lähistöllä oli myös Taaborin vuori, jolta olin ystävältänikin kuullut. Siellä oli paljon erilaisia vanhoja rakennuksia sekä kesäteatteri. Todella houkutteleva miljöö teatterille!

Kiva, että Nurmijärvellä pääsee jatkossakin käymään!

Perinnepihan miljöössä Pyhäjärvellä

Vielä viimeisiä tutustumisia Pyhäjärvellä asuessani oli Perinnepihassa käynti. Kiinnostuin paikasta jo talvella, mutta nyt kesällä piha luonnollisesti oli ihastuttava käyntikohde.

Kesäteatteri toimii myös Perinnepihan alueella, mutta muuttopuuhien lomassa en sinne valitettavasti ennättänyt näytöstä katsomaan. Kiertelin kuitenkin pihapiirissä tutkimassa kulttuurihistoriallisesti arvokkaita rakennuksia.

Päärakennuksena toimii perinnetalo, joka on talonpoikaistyylinen kestikievari. Siellä voi nykyisellään pitää juhlia ja kokouksia.

Lisäksi pihapiiristä löytyy muun muassa työläispirtti, riihi, savupirtti ja paja.

Järven rannassa oli myös kiva rantasauna ja hienot näkymät.

Lepikon torpasta Matkailukeskus Lossisaareen

Kaupallinen yhteistyö Matkailukeskus Lossisaaren kanssa

Viikonloppuna meillä oli tilaisuus päästä Keiteleelle, sillä olimme saaneet majoituksen Matkailukeskus Lossisaaresta. Kovasti mietin matkalla, taipuuko Keitele kuten Kempele. Vastaus on ei! Kävimme siis Keiteleellä, emme Kempeleessä.

Lähdimme Pyhäjärveltä aluksi Pielaveden tietä. Matkalla ohitimme Saukonlähteen, joka olisi kiinnostanut. Ajattelimme siinä vaiheessa pysähtyvämme paluumatkalla, mutta toisin kävi.

Saavuimme Pielavedelle ja päädyimme ensimmäisenä Lepikon torpalle. Siellä olivat kahvila ja lipunmyynti auki, joten pääsimme tutustumaan Urho Kaleva Kekkosen synnyinkotiin. Kierroksen jälkeen joimme vielä kahvit sekä kurkkasimme saunarakennukseen.

Teimme kierroksen Pielaveden kylällä ja näimme mm. Suojalan, joka on nykyisin kulttuuritalo. Talo on entinen suojeluskunnan rakennus. Myös ortodoksinen kirkko oli hieno.

Sitten kohti Matkailukeskus Lossisaarta. Se löytyikin upeasta paikasta. Kävimme kuitenkin ensin mutkan myös Keiteleen kylällä. Talomuseo ei ollut auki, mutta esimerkiksi se olisi kiinnostava tutustumiskohde.

Lossisaaressa oli lämmin vastaanotto ja pääsimme meille varattuun Kalliohovi 2 -mökkiin. Se sijaitsi rauhallisella paikalla saaren loppupäässä. Muutenkin matkailukeskuksen alue vaikutti rauhalliselta.

Mökki oli meille oikeinkin tilava. Parvella oli runsaasti nukkumapaikkoja makuuhuoneen lisäksi. Tupakeittiö ja olohuone olivat viihtyisät. Yläkerran parvekkeelta oli hieno näkymä Nilakka-järvelle.

Levähtelimme mökissä sateen ropinaa kuunnellen. Sitten olikin jo aika mennä syömään. Matkailukeskuksen ravintola oli kätevän lähellä, ja nautimme siellä burger-ateriat.

Ruoan jälkeen kävimme kiertelemässä saaren polkuja sekä luontopolun ympäri. Polun varrella oli kivoja eläintauluja. Myös kalastajia oli liikkeellä.

Illalla oli ohjelmassa saunominen ja oleilu mökissä. Sauna olikin oikein tilava ja siitä oli mukava piipahtaa ulkoterassilla vilvoittelemassa.

Nukahdimme sateen ropinaan. Aamuvarhaisella herättyäni ihastelin peilityyntä järveä.

Saimme Lossisaaressa myös aamiaisen, joten lomailu oli helppoa. Täyttävän aamiaisen jälkeen lähdimme kotimatkalle, tällä kertaa Viitasaaren ja Pihtiputaan kautta.

Kävimme Pihtiputaalla katsomassa vanhaa siltaa. Koliman luontopolkua rannassa olenkin käynyt katsomassa aiemmin.

Raahen museoissa riittää katseltavaa

Tiesitkö, että monessa paikassa kotiseutumuseoihin pääsee ympäri vuoden, kun sopii käynnin? Monesti kesällä museoiden auki ollessa on niin monenmoista, ettei kerta kaikkia ennätä käydä kaikissa haluamissaan paikoissa. Näin kävi minullekin ja kotini läheinen Pattijoen kotiseutumuseo Ojala Raahessa jäi käymättä kesällä. Vaan ei hätää: otin yhteyttä kotiseutuyhdistykseen ja sain esittelyn!

Olin ystävältäni kuullut, että Ojalan kotiseutumuseossa on hieno kahvikuppikokoelma. Tämän olinkin innokas näkemään. Ojala sijaitsee lähellä 8-tietä, joten siellä on helppo poiketa. Piha-alue on laaja useine rakennuksineen.

Arja otti ystävällisesti vastaan museolla ja kaikki ovet olivat avoinna mennessäni. Kiersimme ensin itse päämuseorakennuksen, josta oli sisustettu oikea kotimuseo hyvin onnistuneesti. Aidon näköiset ihmishahmot tulivat välillä vastaan ja ne varmasti ihastuttavat lapsiakin!

Museossa oli paljon huoneita, joista yhtenä jäi mieleen hieno koululuokka. Sekä sitten ne kahvikupit, joita oli yksi huone täynnä. Erityisen ansiokas idea joltakulta aiemmalta työntekijältä kerätä nämä ja kaikki kahvikalustot ovat lahjoituksena saatuja. Tämä oli kyllä hieno näyttely!

Kurkkasimme vielä aittoihin sekä kävimme uudemmassa päärakennuksessa. Siellä oli sopivasti Pattijoki-päivien jälkeen Pattijoen Kotiseutuyhdistyksen valokuvanäyttely. Talon tilat olivat tosi kivat ja taloa voi käyttääkin esimerkiksi erilaisiin juhliin ja kokouksiin.

Vuoden 2021 alussa on valmistunut myös Kylä meren rannalle – Pattijoen kylän historiaa -kirja. Se on jo kolmas Pattijoen kyläkirja. Kotiseutuyhdistys on perustettu vuonna 2008 ja uusia jäseniä toivotaan mukaan yhdistyksen toimintaan kehittämään kotiseutua.

Saloisten kotiseutumuseossa Raahen Arkkukarissa puolestaan ennätin vierailla heinäkuussa, kun museota pidettiin auki. Museon alue oli vaikuttava kokonaisuus, sillä siellä on jopa 18 rakennusta. Saatan kuvitella, että on mukava kiertopaikka lapsiperheillekin ja näin minulle kerrottiinkin. Matkailijoillekin olisi oiva pysähdyspaikka, sillä museolta löytyi myös kesäkahvila.

Museorakennuksissa ja alueella pääsee tutustumaan Saloisten vanhoihin elinkeinoihin. Pääsy tähänkin museoon on maksuton ja halutessaan voi ostaa opastetun kierroksen. Itse sain kuulla museon kuulumisia, kun kävin kahvilla vanhassa Mutalan kartanon pirtissä. Siellä oli myös vanhoja valokuvia esillä.

Komea tuulimyllykin museoalueella on. Ja tännekin pääsy 8-tieltä on vallan helppo, kun vain hoksaa pysähtyä! Itselläkin oli ollut jo viime kesänä aikomus poiketa museolla ja nyt kyllä kannatti käydä, sillä museo yllätti laajuudellaan.

Monia muitakin museoita Raahesta ja lähialueilta löytyy. Osassa olen käynyt, mutta vielä riittää tutustuttavaa. Raahen museoista löydät listauksen ja tiedot täältä:

https://raahenmuseo.fi/tietoa-museoista

Kirja-arvostelu – Pentti Korpela: Lounais-Lapin retkiopas

Pentti Korpela on tuottanut laajan ja laadukkaan retkioppaan. Matkat ulottuvat Pohjois-Pohjanmaan Hailuodosta, Oulusta ja Iistä Rovaniemen sekä Pellon akselille. Korpela kuvaa sujuvalla kerronnalla luontokohteita antaen samalla tarkan faktatiedon mukaan lukien koordinaatit kohteiden löytämiseen.

Itselleni tuttuja paikkoja löytyi Pohjois-Pohjanmaan lisäksi muun muassa Pellosta. Myös kirjan kuvitus on ansiokas ja kuvat antavat elävyyttä retkipaikkojen esittelyyn. Näkee, että Pentti Korpela liikkuu paljon luonnossa ja tietojen kokoaminen on vienyt aikaa.

Kirja soveltuu kaikille ulkoilusta, retkeilystä, patikoinnista ja luonnosta sekä paikallisesta historiasta ja kulttuurista kiinnostuneille. Kirja antaa lukemattomia vinkkejä mihin mennä ja kaikkien kohteiden kiertämisestä riittäisi ohjelmaa pitkäksi aikaa. Korpelan kohteita eivät kaikki tiedä ja kirja valottaa myös paikallisille asukkaille uusia paikkoja.

Pentti Korpela: Lounais-Lapin retkiopas: Parhaat luontoretkikohteet, patikkapolut ja näköalapaikat, Kivalo-kirjat 2020

Viehättävä hotelli Alma Seinäjoella

Kaupallinen yhteistyö Hotelli-Ravintola Alman kanssa

Seinäjoella olen käynyt aiemminkin, mutta en ole kierrellyt siellä kaikkia nähtävyyksiä. Nyt tähän oli oiva tilaisuus, kun pääsimme miesystäväni kanssa majoittumaan Hotelli Almaan.

Alma sijaitsee ihan matkakeskuksen läheisyydessä ja sinne oli helppo löytää. Vanha päärakennus näytti viehättävältä ja lisäksi hotelliin kuuluu kaksi uutta torniosaa. Pihalla oli hyvin parkkitilaa.

Vastaanotto sijaitsi uuden tornin puolella. Lisäksi toisessa vanhaan vesitorniin rakennetussa osassa on huoneita. Itse päärakennuksesta löytyy nimettyjä jugend-huoneita.

Meidän huoneemme sijaitsi uuden tornin viidennessä kerroksessa. Ihastuin heti huoneen sisustukseen, jossa oli käytetty lempivärejäni. Ja olennainen varustus eli vedenkeitin kuului huoneeseen.

Tulimme Seinäjoelle päivällä ja kävimme ensin Ideaparkissa. Kauppakeskuksen infosta sai maskeja ja tilaa oli hyvin liikkua. Innostuin, sillä Ideaparkissa oli lempikauppani New Yorker. Sinne sitten pienille vaateostoksille!

Kävimme myös yhdessä autoliikkeessä ennen hotellille suuntaamista. Hotelliin majoituttuamme lähdimme katsomaan Jouppilanvuoren liikunta-aluetta. Sieltä löytyi mahtava elämysreitti, joka oli rakennettu esteettömäksi. Kävimme reittiä vähän matkaa Vuori-tukikohdalla. Siellä oli muun muassa korsu ja lähettyvillä sotilasesterata.

Tästä kiersimme vielä vuoren toiselle puolelle, sillä sinne oli rakennettu elämysportaat. Portaissa olikin kivasti kulkijoita. Minä en kiivennyt ihan ylös saakka, vaan ihailin tasanteelta näkymiä kaupunkiin.

Jouppilanvuoren jälkeen lähdimme tutustumaan ulkoapäin Aalto-keskukseen. Lakeuden risti -kirkko seurakuntakeskuksineen on näyttävä maamerkki. Kirjasto, teatteri, virastotalo ja kaupungintalo muodostivat näyttävän kokonaisuuden. Lisäksi vieressä oli upea Apila-kirjasto, jossa myöskään en ole käynyt. Lauantai-iltana liikkeellä ollessa rakennuksiin ei nyt päässyt sisältä tutustumaan.

Hotellissa oli jo aika syödä ja menimmekin päärakennuksessa olevaan loungeen. Ravintola olisi ollut kutsuvan näköinen, mutta koska nälkä ei ollut suuri, niin otimme lounge menusta salaatit. Ne olivatkin oikein hyvät talon leipien kera.

Itse olin vielä väsynyt syksyn työrutistuksen jälkeen. Näinpä iltaohjelmaksi riitti saunassa käynti. Saunaosasto oli todella upea, ja huomasi, että uudessa hotellissa oli panostettu yksityiskohtiin.

Aamulla alkoikin odotettu lumisade. Lunta tuli sen verran sakeasti, että jätimme keskustan aamukävelyn välistä. Nautimme kuitenkin aamupalasta päärakennuksen ravintolassa. Suuri ravintolasali oli kaunis ja näyttävä.

Seinäjoelle jäi vielä toisellekin kerralle nähtävää, mutta olimme tyytyväisiä, että yhden yön yli reissullakin ennätimme nähdä näin paljon. Ja Almassa viihdyimme mainiosti!

Valloittavalla Viitasaarella ja hotelli Pihkurissa

Kesän seuraava lomareissu suuntautui Viitasaarelle ja Kuopioon. Viitasaarella on kauniit maastot ja järvimaisemat. Odotimmekin vierailua innolla.

Kaupallinen yhteistyö

Ihan ensimmäiseksi suuntasimme tuttuun farkkukauppaan, josta hankin itselle työvaatteita syksylle. Löydöt tulivatkin tehtyä mukavan palvelun kera.

Aloitimme Viitasaareen tutustumisen Savivuoren näkötornista, mutta itse torniin emme nyt päässeet. Alueella oli kuitenkin ihailtavaa rinteen huipulta.

Näkötornin välittömässä läheisyydessä on Metsätyömuseo, jonka aluetta myös kiertelimme. Museo on kesäisin avoinna viikonloppuisin. Lähistöllä meni lisäksi mukavan näköinen pururata.

Tästä jatkoimme vielä hieman edempänä olevaan kiinnostavaan Kärnän sähkölaitosmuseoon, josta löytyi pieni vanha voimala. Alue oli kaunis ja henki historiaa. Lähistöltä bongasimme myös Metsähallituksen varaustuvan.

Ajelimme kierroksen kaupungilla ja suuntasimme hotelli Pihkuriin. Hotellihuoneet sijaitsivat erillisissä rakennuksissa. Saimme käyttöömme Pisla-sviitin, jonka sisustusta tarkastelin mielenkiinnolla.

Pidin huoneen valoisuudesta ja raikkaudesta. Sviitti oli myös todella tilava, ja miesystäväni totesikin, että lisäämällä pienen keittiön siitä saisi mukavan lomahuoneiston.

Kävimme vielä ajelulla keskustan suunnilla katsomassa Vuorelan kartanoa, joka olikin näyttävän näköinen. Totesimme, että Viitasaarella oli monenmoista nähtävää ja aika kului äkkiä.

Päivällisen söimme hotellin ravintolassa. Mies otti savulohisalaatin ja minä kylmäsavuporokeittoa, jossa oli lisäksi sieniä. Keitto tuli ruisleivän kera. Annokset olivat täyttävät ja maittavat, ja oli helppo syödä hotellilla aistien paikan tunnelmaa.

Huoneen parvekkeelta oli näköala Keitele-järven suuntaan. Uimaankin olisi siis rantasaunasta päässyt, mutta tällä kertaa testasin vain saunan illalla. Käveleskelimme myös alueella ja löysimme muun muassa pienen Pihkurin sataman.

Aamulla sitten jatkoimme hyvän aamiaisen jälkeen kohti Kuopiota, josta sitten seuraavassa postauksessa. Matkakaan ei ollut pitkä.

 

 

Entisajan tyyliä Raahessa Seminaarin alueella

Minulle tuli yllätyksenä se, miten hieno Seminaarin kampusalue Raahesta löytyy. Löysin paikan vasta miesystävän myötä, sillä hän asuu aivan alueen vieressä. Kävimmekin kävelyllä katsomassa vanhoja rakennuksia.

Viime joulun alla harkitsinkin menemistä joulumarkkinoille, joiden kojuja oli vielä pihapiirissä odottamassa seuraavia markkinoita. Puistoalue on viehättävä ja rakennukset eri tyylisiä.

Seminaarin alue on valjastettu oppilaitoskäytöstä monenlaiseen muuhun. Löytyy puutarhaa, lounasravintolaa, päiväkotia jne. Vanhoja kylttejä on kuitenkin alueella vielä paikoillaan muistuttamassa entisistä ajoista.

Wikipediassa kerrotaan, että “Raahen seminaari oli Raahessa vuosina 1896–1971 toiminut opettajaseminaari. Seminaarialue kuuluu Museoviraston valtakunnallisesti merkittävien rakennettujen kulttuuriympäristöjen luetteloon.

Alueen vuonna 1899 valmistuneita rakennuksia ovat muun muassa alaosiltaan tiiliset ja yläosiltaan puiset kaksikerroksiset päärakennus ja harjoittelukoulu, johtajien ja johtajattarien puurakenteiset asuintalot sekä tiilinen saunarakennus.”

Onpa oma työnantajani Oulun ammattikorkeakoulukin toiminut Seminaarin tiloissa. Käy ihmeessä katsomassa aluetta, kun Raahen suunnilla liikut! Voit poiketa samalla Langin kauppahuoneella kahvilla.

http://terhimustakangas.pallontallaajat.net/2018/06/01/aito-1800-luvun-miljoo-langin-kauppahuoneella-raahessa/

Idyllinen Sillankorvan leirintäalue ja nähtävyyksiä Evijärvellä

Päätin jo talvella, että tänä kesänä tutustun tarkemmin Pohjanmaahan, Etelä-Pohjanmaahan ja Keski-Pohjanmaahan. Ovathan nämä lähimaakuntiani ja monesti olleet ohikulkumatkan varrella. Nyt oli siis aika pysähtyä ja olen iloinen, kun siihen tarjoutui tilaisuus.

Kaupallinen yhteistyö

Lähdimmekin miesystäväni kanssa ensimmäiselle yhteiselle lomareissulle. Ensimmäisenä kohteena oli Etelä-Pohjanmaalla sijaitseva Evijärvi. Päädyimme ensiksi todella suositeltavaan kohteeseen eli Väinöntaloon. Tässä Järviseudun museossa on erittäin mittava kokoelma kotiseutuhistoriaa, sillä esineitä on peräti 19 000. Rakennuksia on päätalon lisäksi alueella useita. Tämä on Suomen kotiseutumuseoiden ykköskohteita. Oli erittäin mukava, että henkilökunnalla oli aikaa tehdä opastuskierros, jolloin esineiden ja rakennusten tarina aukeni syvemmin. Tämän jutun lopussa on lisää kuvia Väinöntalon alueelta.

Tästä siirryimme Evijärven kylän kautta majapaikkaamme Sillankorvan leirintäalueelle. Heti alueen yleisilme oli siisti ja viihtyisä. Sillankorva on pieni perheyritys ja omistajat tekevät työtään antaumuksella. Leirintäalue sijaitsee kauniin Evijärven rannalla. Kuulin, että järvessä on paljon saaria ja niissä kesämökkejä. Tämän saattoikin uskoa viereisen venesataman perusteella.

Hauska yllätys oli se, että pääsimme valitsemaan kahdesta mökistä sopivimman. Päädyimme nelosmökkiin, vaikka toinenkin olisi ollut kiva. Mökkejä alueella on seitsemän, joista yksi on täysin varusteltu rantamökki rantasaunan vieressä.

Kävimme taloksi ja viihtyisän sisustuksen perusteella tuntui kuin kotona olisi. Ensin kahvinkeitot ja sitten alueeseen tutustumaan. Vaikka välillä vähän sateli vettä, niin sää oli mukava leirintäelämälle. Telttailijoiden parissa saari oli suosittu leiriytymispaikka ja matkailuajoneuvoja paikalla oli toistakymmentä. Sillankorvan ideana on olla rauhallinen ja turvallinen leirintäalue. Lapsetkin touhusivat alueella tyytyväisinä ja entisessä tanssipaviljongissa myös aikuiset pääsivät pelaamisen makuun.

Seuraavaksi lähdimme vielä katsomaan Evijärven keskustaa. Limonadimuseo vesitornin juurella ja Tähtitorni olivat nyt kiinni, mutta kävimme katsomassa Uittomiespatsasta kunnanviraston pihalla. Lisäksi uittomieskämpän lähistöltä lähti upouusi luontopolku, joka on monipuolisessa maisemassa: on kosteikkoa, peltoa ja metsää. Evijärven kirkko oli myös näkemisen arvoinen. Kylältä löytyivät tarvittavat palvelut ja vanhaan navettaan tehty sisustusliike jää vielä toiseen kertaan.

Tästä takaisin mökille ja makkaranpaistoon. Sitten olikin jo saunan vuoro, eikä saunaa ollut turhaan kehuttu. Saunatilat olivat remontoidut, niin kuin paljon muutakin leirintäalueella. Yrittäjät kehittävät toimintaa jatkuvasti ja tekevät uudistuksia. Esimerkiksi grillipaikkoja alueella oli useita. Vastaanotto ja palvelu leirintäalueella olivat iloista ja ystävällistä. Oli mukava kuulla toiminnasta tarkemmin, sillä tämä kesä on ollut hieman erilainen majoitustoiminnassa. Nyt onkin tarkoitus pitää leirintäaluetta auki myös syyskuussa, jolloin majoitukseen kuuluu myös rantasaunan käyttö.

Hyvin nukutun yön jälkeen kävimme vielä aamulenkillä polkupyörillä. Tästä jatkoimme matkaa Tuuriin ja Keskisen kyläkauppaan, mutta niistä seuraavassa postauksessa. Sillankorvan leirintäalueen sijainti on erittäin hyvä myöskin suositussa PowerParkissa kävijöille.

Tässä vielä näkymiä Väinöntalolta.