Meripäivillä Pakkahuoneen museossa Raahessa

Onpa jäänyt kirjoittamatta kesäisestä museovierailusta Raahessa. Olimme Raahen Meripäivien yhteydessä olevilla markkinoilla.

Rannassa pääsimme ensin näkemään Nuoren Herran sukellusesityksen.

Tästä siirryimme vieressä sijaitsevaan Pakkahuoneen museoon. Viime käynnistä olikin jo aikaa, joten esineet ihastuttivat.

Museo on oikea runsaudensarvi, sillä sinne mahtuu kahteen kerrokseen vaikka mitä! Lisäksi itse rakennus on kulttuurihistoriallinen kohde. Se sijaitsee vuonna 1848 rakennetussa kaupungin tulli- ja pakkahuoneessa, jossa toimi aikoinaan myös merimieshuone.

Kaupungin merellinen historia näkyy vahvasti museossa, mutta muutakin löytyy. Kuten kokoelma Mikael Baltin puuveistoksia Raahen ensimmäisestä kirkosta 1600-luvulta.

Museoita kannattaa aina välillä muistaa kierrellä!

Äitienpäiväbrunssilla Pitojen Helmessä Limingassa

Olipa mukavaa käydä pitkästä aikaa Pitojen Helmessä Limingan Ala-Temmeksellä. Olimme varanneet äitienpäiväbrunssin, ja pääsimme ensimmäisten joukossa pirttiin.

Helmen Pirtillä oli lämmin vastaanotto jo heti ulko-ovella talon isännän puolesta. Sisälle päästyä myös yrittäjä Elina oli vastassa.

Pirttiin oli katettu Katariinan saliin kauniit pöydät, jotka kaikki olivat myös varattuja. Meillä oli mukavan rauhallinen ikkunapöytä.

Sitten talon toiselle puolelle katsomaan katettua buffetpöytää. Oli talon leipiä, salaatteja, lämpimät ruoat sekä kahvi- ja jälkiruokapöytä erikseen. Kaikki tämä talon perinteiseen tyyliin ja ihanassa miljöössä.

Ruoat maistuivat mainiosti ja olivat monipuolisia. Kiertelimme vielä pihapiirissä, sillä Pitojen Helmestä löytyy niin talomuseo, pakohuone, majoitusta kuin vanhoja esineitä ja rakennuksia. On muuten mahtava paikka esimerkiksi perhejuhlille! Pitojen Helmi tarjoaa myös pitopalvelua lähiseuduille.

Pietilän tilan juuret ulottuvat 1700-luvulle. Tilalla oli aikoinaan Kestikievari, joka palveli ohikulkevia hevosmiehiä tarjoten heille ruokaa ja yösijan. Tästä toiminta on sitten perheyrityksenä laajentunut nykypäivään.

Persoonallinen kierrätysmyymälä Olokkari Limingassa

Ihastuin ensinäkemältä, kun astuin sisään Olokkariin eli Limingan keskustassa olevaan kierrätysmyymälään. Myymälässä oli paljon tavaraa, mutta ne oli aseteltu mukavasti.

Katselin vaatteita, kenkiä, laukkuja ja huiveja ensi käynnilläni. Mukaan tarttuikin pieni lenkeille sopiva laukku.

Vasta toisella käynnillä hoksasin, että myymälässä on myös toinen puoli, jossa on kaikenlaista käytettyä tavaraa. Ja voi mikä uniikki valaisin sieltä löytyi! Sanoin myymälän pitäjälle, että jos muutan Liminkaan, niin tulen kyllä hakemaan lampun.

Niinhän siinä sitten kävi, että sain Limingasta kakkosasunnon ja koitti aika noutaa lamppu. Tällä kertaa pengoin myymälän kokonaisuudessaan, vaikka kaikki ei kyllä osu kerralla silmään. Täältä voi tehdä muitakin hienoja sisustuslöytöjä.

Kotiseutumuseossa ja arboretumissa Pyhäjoella

Annalan kotiseutumuseo Pyhäjoella on pitkään kiinnostanut. Nyt oli pitkästä aikaa ohjelmaton viikonloppu, joten päätimme lähteä käymään museossa.

Annalan pihaan saavuttaessa huomion herättivät punaiset vanhat päärakennukset. Sitten huomasikin, että myös paljon muita rakennuksia oli avoinna vierailijoille. Annalaan kuuluukin jopa 22 rakennusta, joten museoalue yllätti monipuolisuudellaan!

Kurkistelimme eri paikkoihin ja hämmästelin museoesineiden valtaisaa määrää. Paljon oli myös mummoloista tuttua tavaraa. Kaikkea mahdollista oli koottu. Museo esittelee maalaiselämää ennen traktorien valtakautta.

Päärakennuksesta löytyi myös tosi kiva taidenäyttely.

Paluumatkalla päätimme vielä ennen sadetta poiketa Ylimattilan arboretumissa Parhalahdella. Siellä olen kerran ennenkin käynyt, samoin useasti Limingassa sijaitsevassa arboretumissa.

Puulajipuistossa olikin oikein kaunista ja kasvit parhaimmillaan. Rentouttava käyskentely puiden ja pensaiden seassa teki hyvää!

Puistossa on yli 300 puuta, pensasta ja perennaa. Kasveilla on nimikyltit, joten omatoiminen tutustuminen onnistuu mainiosti.

Lepikon torpasta Matkailukeskus Lossisaareen

Kaupallinen yhteistyö Matkailukeskus Lossisaaren kanssa

Viikonloppuna meillä oli tilaisuus päästä Keiteleelle, sillä olimme saaneet majoituksen Matkailukeskus Lossisaaresta. Kovasti mietin matkalla, taipuuko Keitele kuten Kempele. Vastaus on ei! Kävimme siis Keiteleellä, emme Kempeleessä.

Lähdimme Pyhäjärveltä aluksi Pielaveden tietä. Matkalla ohitimme Saukonlähteen, joka olisi kiinnostanut. Ajattelimme siinä vaiheessa pysähtyvämme paluumatkalla, mutta toisin kävi.

Saavuimme Pielavedelle ja päädyimme ensimmäisenä Lepikon torpalle. Siellä olivat kahvila ja lipunmyynti auki, joten pääsimme tutustumaan Urho Kaleva Kekkosen synnyinkotiin. Kierroksen jälkeen joimme vielä kahvit sekä kurkkasimme saunarakennukseen.

Teimme kierroksen Pielaveden kylällä ja näimme mm. Suojalan, joka on nykyisin kulttuuritalo. Talo on entinen suojeluskunnan rakennus. Myös ortodoksinen kirkko oli hieno.

Sitten kohti Matkailukeskus Lossisaarta. Se löytyikin upeasta paikasta. Kävimme kuitenkin ensin mutkan myös Keiteleen kylällä. Talomuseo ei ollut auki, mutta esimerkiksi se olisi kiinnostava tutustumiskohde.

Lossisaaressa oli lämmin vastaanotto ja pääsimme meille varattuun Kalliohovi 2 -mökkiin. Se sijaitsi rauhallisella paikalla saaren loppupäässä. Muutenkin matkailukeskuksen alue vaikutti rauhalliselta.

Mökki oli meille oikeinkin tilava. Parvella oli runsaasti nukkumapaikkoja makuuhuoneen lisäksi. Tupakeittiö ja olohuone olivat viihtyisät. Yläkerran parvekkeelta oli hieno näkymä Nilakka-järvelle.

Levähtelimme mökissä sateen ropinaa kuunnellen. Sitten olikin jo aika mennä syömään. Matkailukeskuksen ravintola oli kätevän lähellä, ja nautimme siellä burger-ateriat.

Ruoan jälkeen kävimme kiertelemässä saaren polkuja sekä luontopolun ympäri. Polun varrella oli kivoja eläintauluja. Myös kalastajia oli liikkeellä.

Illalla oli ohjelmassa saunominen ja oleilu mökissä. Sauna olikin oikein tilava ja siitä oli mukava piipahtaa ulkoterassilla vilvoittelemassa.

Nukahdimme sateen ropinaan. Aamuvarhaisella herättyäni ihastelin peilityyntä järveä.

Saimme Lossisaaressa myös aamiaisen, joten lomailu oli helppoa. Täyttävän aamiaisen jälkeen lähdimme kotimatkalle, tällä kertaa Viitasaaren ja Pihtiputaan kautta.

Kävimme Pihtiputaalla katsomassa vanhaa siltaa. Koliman luontopolkua rannassa olenkin käynyt katsomassa aiemmin.

Eläinpuistossa ja museokylässä Kälviällä sekä Vaasaan tutustumassa

Toteutimme ystäväni kanssa kesäloman päiväreissun, jossa yhdistimme eri käyntikohteita. Ystäväni halusi Vaasaan ja minulla oli mielessä matkan varrella sijaitseva Toivosen eläinpuisto ja talonpojanmuseo. Niinpä lähdimme aamusta liikkeelle ja illaksi takaisin.

Ajelimme ensin eläinpuistoon Kälviälle. Puisto oli juuri avautunut ja pienen evästauon jälkeen lähdimme tutustumaan. Alue oli mukavan pienimuotoinen ja rauhallinen. Aluksi kiertelimme kotieläinten parissa, jotka olivat kierroksen alussa.

Tästä siirryimme talonpojanmuseon alueelle vanhojen asumusten ja esineiden pariin. Nähtävää riitti hurjasti! Yksityiskohtia oli mietitty tavaraa kootessa.

Kierros jatkui vanhojen traktoreiden ja autojen pariin. Näimmepä yhden traktorin käynnistyksenkin ja hyvin pörisi! Laivasta taas löytyi muun muassa aarrearkku. Ja ai että rakastin pieniä taloja!

Toivoselta jatkoimme matkaa Vaasaan. Menimme aluksi Vanhaan Vaasaan ja teimme kierroksen siellä. Pysähdyimme sitten tutkimaan tarkemmin Pyhän Marian kirkon aluetta. Rakennuksen jäänteet olivatkin vaikuttavat.

Ajelimme keskustan kautta Raippaluodon sillalle ja ihastelimme merellisiä näkymiä. Pysähdyimme sillan päässä olevassa ravintolassa, mutta päätimme lounastaa vasta paluumatkalla.

Tällä kertaa nämä näkemiset riittivät päivän annokseksi ja lähdimme kotimatkalle. Illalla ei edes väsyttänyt, kun oli päivän aikana kaksi kuljettajaa. Hyvä reissu siis kaikkinensa!

Historian havinaa Pohjois-Pohjanmaan museossa Oulussa

Oulussa olisi hurjan paljon kohteita, joista minun pitäisi teille lukijoille saada kertoa! Pitkäaikainen aikomukseni toteutui nyt, ja vierailin maakuntamuseossa Oulussa.

Alakerrasta löytyy kerrassaan ihastuttava Koiramäki-näyttely, sitä suosittelen kaikille lapsille ja lapsenmielisille. Koiramäki on ilahduttanut kävijöitä jo 20 vuotta!

Museo on hienosti rakennettu, ja historian havinaa on elävästi ilmassa, kun kiertelee tiloja. Nähtävää riittää monenmoista. Tervakaupunki Oulun historia on elävä. Itse asun 70-luvun talossa, ja sen aikainen keittiö toi elävästi mieleeni talon, johon aikanaan muutin sen ollessa alkuperäisessä asussa.

Mielenkiintoa tuo se, että museossa on runsaasti vaihtuvia näyttelyitä. Siellä siis kannattaa piipahtaa uudelleen. Ja museohan siis sijaitsee Hupisaarilla, keskellä Ainolan puistoa, joten puistoretki kannattaa yhdistää vierailuun.

Nostalgiaa ja perunaherkkuja Tyrnävällä

Naapurikuntani on perunapitäjä Tyrnävä. Tartuinkin tilaisuuteen, kun siellä järjestettiin Uuden perunan juhlat jokin viikko sitten. Tapahtuman ilmapiiri oli kiva ja tarjonta monipuolista. Oli musiikkia ja muuta ohjelmaa kuultavana sekä erilaisia perunaherkkuja tarjolla. Ja tietysti pöytinä toimivat perunalaatikot!

Valikoin ravintolateltan ja annos valmistettiin saman tien minulle. Maistelin tapas-tyyppisen annoksen, jossa oli perunoiden lisäksi chorizo-makkaraa ja valkosipulipikkelsiä. Samalla oli mukava jutustella vanhan tuttavani kanssa. Ilta olisi kulunut pidempäänkin.

Jatkoin kuitenkin matkaa Ängeslevän suuntaan, sillä samaan aikaan osto- ja myyntiliike Niitynmaan nostalgia järjesti oman tapahtuman. Minä, joka pidän vanhasta tavarasta, en ollut tiennyt koko liikkeen olemassaolosta!

Niitynmaalla oli näytillä muun muassa vanhoja traktoreita ja mopoja. Ja ai, miten ihastuttava itse liike oli! Samalla sai jutustella omistajan kanssa.

On hienoa, että lähikunnissa järjestetään tällaisia tapahtumia! Toivottavasti Uuden perunan juhlakin uusitaan ensi vuonna.