Meripäivillä Pakkahuoneen museossa Raahessa

Onpa jäänyt kirjoittamatta kesäisestä museovierailusta Raahessa. Olimme Raahen Meripäivien yhteydessä olevilla markkinoilla.

Rannassa pääsimme ensin näkemään Nuoren Herran sukellusesityksen.

Tästä siirryimme vieressä sijaitsevaan Pakkahuoneen museoon. Viime käynnistä olikin jo aikaa, joten esineet ihastuttivat.

Museo on oikea runsaudensarvi, sillä sinne mahtuu kahteen kerrokseen vaikka mitä! Lisäksi itse rakennus on kulttuurihistoriallinen kohde. Se sijaitsee vuonna 1848 rakennetussa kaupungin tulli- ja pakkahuoneessa, jossa toimi aikoinaan myös merimieshuone.

Kaupungin merellinen historia näkyy vahvasti museossa, mutta muutakin löytyy. Kuten kokoelma Mikael Baltin puuveistoksia Raahen ensimmäisestä kirkosta 1600-luvulta.

Museoita kannattaa aina välillä muistaa kierrellä!

Raahen Meripäivillä Sedovia ihastelemassa

Raahessa oli taas hienot Meripäivät! Olen aiemminkin osallistunut tähän Pooki Flakkaa -tapahtumaan ja ollut tyytyväinen kaupungin merellisyyden hienosta hyödyntämisestä.

Nyt oli tietysti ohjelmassa Sedovin, maailman suurimman perinteisen purjelaivan näkeminen. Olimme ystäväni kanssa heti aamusta liikkeellä ja saimmekin auton hyvin parkkiin. Pääsimme jonottamaan laivaan eikä siinä kauan mennyt, kun kannelle jo päästiinkin.

Miehistöä oli vastassa hienoissa meriasuissaan. Laivan kannella mahtui hyvin kiertelemään ja katselemaan yksityiskohtia. Ortodoksiseen rukoushuoneeseen pääsi myös kurkistamaan. Muutoin liikuttiin kannella eikä sisätiloissa, jotka olisivat olleet myös mielenkiintoisia.

Jatkoimme laivalta kaupungille tapahtumaan. Harmillisesti Soveliuksen talo ja Apteekkimuseo eivät olleet vielä ennättäneet aueta, niin ne jäivät edelleen minulla käymättä. Kävimme kuitenkin kiertelemässä markkinoita ja ihailemassa muita laivoja rannassa. Paikalla oli Kalajoella näkemämme Ansiokin!

Oulun klassikoita: Kauppatori

Ystäväni kanssa tapasimme Oulun Kauppatorilla eli Torinrannassa. Siellä olikin kovasti väkeä.

Torin kuuluisin nähtävyys on Toripolliisi, joka on myös suosittu kohtaamispaikka. Nytkin oli valokuvien ottajia runsaasti patsaalla!

Kauppahallista saa monenmoista herkkua ympäri vuoden. Hienoja nähtävyyksiä ovat myös torilla ja rannassa olevat aitat, joissa on muun muassa kahviloita ja suosittu Pannukakkuravintola.

Tori on täynnä markkinakojuja ja katuruoan myyjiä. Rannasta on näkymät merelle, ja ranta on myös suosittu nuorten ajanviettopaikka. Oulun Kaupunginteatteri ja kirjasto ovat kivenheiton päässä torilta, ja nekin ovat nähtävyyksiä sinänsä.

Tori on ehdoton kesäkohde! Mansikoita, kahvia ja niin edelleen! Tuttujen tapaamista ja ajanviettoa.

Risteilemässä Raahen saaristossa – Pooki Flakkaa

Olipa eilen huippupäivä! Kävin Pooki Flakkaa Raahen Meripäivillä. Aamulla sateli vettä, niin päätin syödä sisätiloissa ja pysähdyin lounaalla Pattijoen Pulla-Pirtillä. Hyvä paikka, josta saa tuotteita ostettua kotiinkin.

Meripäivillähän oli tarjolla street foodia todella montaa sorttia. Kiersin aluksi markkinakojut ja ihailin pitkään rannassa olevia veneitä. Muun muassa Postijahti Wasa oli avoinna tutustumiselle.

Tämän jälkeen menin rannassa olevaan Pakkahuoneen museoon, jonne olikin Meripäivien aikana vapaa pääsy. Olen käynyt museossa viimeksi joskus lapsena. Näyttely oli alakerrassa useissa huoneissa ja jatkui vielä yläkertaan. Näyttely oli erittäin monipuolinen ja merellinen. Itse pidin erityisesti erilaisista pienoismalleista, jotka kuvasivat Raahen elämää. Myös sisustetut huoneet olivat upeita.

Sitten olikin odottamani risteilyn aika M/B Jennamarialla! Se oli kyllä yksi kesän kohokohtia. Raahen saaristossa olen käynyt viimeksi joskus nuorena. Koska sää oli epävakainen, niin satuin olemaan ainoa risteilylle lähtijä. Mikäpä siinä, sain sitten merellä henkilökohtaisen opastuksen.

Kuljettaja kertoili saarten nimiä sekä mitä rakennuksia niistä löytyi. Myös kartasta pystyi seuraamaan matkaa. Yksi saarista oli lammaslaitumenakin. Pookeja eli majakoita näkyi useampia. Kävimme kääntymässä Lapaluodon satamassa, jossa muuten on Meripäivien ajan ohjusvene tutustuttavana.

Paluumatka tehtiin ulkomeren kautta ja ai että nautin näkymistä ja tunnelmasta. Vielä kun alkoi tuulemaan ja saatiin hieman pärskeitä ja keinuttelua, niin oli todellinen elämys!

Loppumatkasta alkoi sataa sen verran, että siirryin veneen sisätiloihin. Sain tutustua ohjauslaitteisiin ja kuulin lisää MeriRaahen toiminnasta.

Lopuksi poikkesin vielä kahvila Ruiskuhuoneella sekä hain suklaakojusta kotiin viemisiä.

Raahe on todellinen saaristokohde, suosittelen lämpimästi!

Vanhassa Raahessa on myös paljon nähtävää, ja minullakin jäi muun muassa Apteekkimuseo ensi kertaan.

Kävin muuten yhtenä iltana sisäkesäteatterissa Limingassa katsomassa Ryysyrannan Joosepin, jossa kuultiin Irwin Goodmanin musiikkia. Todella mukava elämys, jossa oli syvempääkin sisältöä. Syksyllä näytöksiä on tulossa Ouluunkin.

Olen mukana myös Bloglovin’ -sivustolla:

<a href=”https://www.bloglovin.com/blog/18969321/?claim=sbd79283krx”>Follow my blog with Bloglovin</a>

Kukkolaforsen ja Taavolagården: ihanaa seutua Ruotsissa

Vaihteeksi Haaparannan reissulla jätimmekin Ikean välistä ja muiden ostosten jälkeen suuntasimme 13 kilometrin päähän Kukkolankoskelle pohjoiseen menevää tietä. Sitä ennen löysimme sopivasti Haaparannan markkinat ja sieltä löytyi muun muassa unisieppareita. Pääsimme myös asioimaan ihan ruotsin kielellä, jota ei monestikaan Haaparannan reissuilla tarvitse.

Kukkolankosken alue oli monipuolinen: majoitusta, museota ynnä muuta nähtävää. Itse Kukkolankoski oli vaikuttava elämys, jota ihan alueen vierestä pääsi rannalta hyvin ihailemaan. Koski kuohui pitkän matkaa.

16-vuotiaat matkaseuralaiset eivät innostuneet historiallisesta alueesta eivätkä kalastus- ym. museoista. Niinpä palasimme takaisin kohti Haaparantaa ja pysähdyimme Taavolagårdenissa kolme kilometriä ennen Haaparantaa.

Taavolagården oli kertakaikkisen ihastuttava paikka! Maatilan pihapiirissä oli muun muassa kanoja, kirppis, kahvila ja myymälä. Myymälä oli ihanan viehättävä putiikki ja neitokaiset innostuivat ihastelemaan kanojakin.

Kahvikupin sai itse valita kaapista sekalaisesta kokoelmasta. Oli mukava yllätys, kun kuppien joukosta löytyi samanlaisia kuin aikanaan mummolta saamani kupit! Piirakkapöytä oli myös houkutteleva ja koko talon sisustus aivan todella kaunis.

Kotimatkalla bongailin tutulta Kemi-Oulu-tieltä monia paikkoja, jotka voisivat olla pysähtymisen arvoisia. Esimerkiksi Simoon pitäisi todella tutustua. Kemin seutu on tuttua opiskeluajoilta. Matka on mukava siksikin, että sillä reitillä saa ylittää monta kaunista jokea. Ja vaikka nelostie on tällä välillä aika tukkoinen, niin kaasuahan saa painaa molemmissa päissä moottoritiellä!

Kaikkinensa tosi mukava päivä, joka poikkesi etukäteen suunnitellusta! Voi että tekisi mieli lähteä tutustumaan Pohjois-Ruotsiin laajemmin!

Wanhaa Woimaa Weteraanikonepäivillä

Oulaisten kuulut Waltakunnalliset Weteraanikonepäivät ovat tänä viikonloppuna jo 25. kertaa. Päiviin on panostettu erityisesti nyt myös siksi, että on Suomi 100 -vuosi.

Nokipannukahvia laavulla

Kävin heti aamutuimaan konepäivillä. Aloitin maalaisaamiaisella Törmänhovissa, jonka jälkeen kiersin konealuetta. Värikkäät koneet ja kulkuvälineet olivat hyvin esillä, ja lisää tuli paikalle koko ajan.

Maamoottoreita

Ihmisiä virtasi alueelle ja sää oli jo aamusta mukavan aurinkoinen. Päivät avattiin klo 10 ja alkujuonnon jälkeen päivän mittaan koneet pärähtelevät käyntiin.

Rompetorilla oli todella paljon myyjiä ja tavaraa kyllä aivan laidasta laitaan!

Kannattaa käydä tutustumassa!

Tässä linkki päivien sivuille:

http://www.weteraanikonepaivat.fi/