Presidentti-sviitissä Kajaanissa

Olipa jännittävää lähteä ensimmäiseen Airbnb-majoitukseeni! Varsinkin, kun tätä reissua oli siirretty erinäisen kerran.

Odotin historiallisen Villa Koskikaran näkemistä. Tässä vuonna 1941 rakennetussa talossa on vieraillut monia historian merkkihenkilöitä. Näinpä huoneemme oli nimetty Urho Kekkosen mukaan “Presidentti”-sviitiksi.

Meitä oltiin vastassa ja esiteltiin talo. Huone oli toisessa kerroksessa ja kellarikerroksesta löytyi tilava sauna. Lisäksi käytössä oli mm. keittokomero. Tarvitseeko edes mainita, että heti oli kahvinkeiton vuoro!

Huoneessa oli runsaasti lokoisaa tilaa. Ikkunasta oli suora näkymä Kajaanin linnanraunioille, joita kävimme myöhemmin katsomassa lähempääkin.

Majailimme hetken aikaa ja sitten mies kävi autokauppakierroksella. Minä loikoilin sängyssä tällä välin ja suunnittelin loppupäivää. Lähdimmekin sitten kävelykierrokselle keskustaan ja kiertelimme kauppoja. Bongailimme myös kivoja ravintoloita.

Keskustasta ei ollut kuin kivenheitto joen rantaan. Joen toisella puolen olen aiemmin kierrellytkin Tervakanavan läheisyydessä. Nyt pääsimme tutkimaan linnanraunioita, joita olikin kiva kierrellä.

Kajaani oli kaunis syksyisessä asussaan!

Kotiseutumuseossa ja arboretumissa Pyhäjoella

Annalan kotiseutumuseo Pyhäjoella on pitkään kiinnostanut. Nyt oli pitkästä aikaa ohjelmaton viikonloppu, joten päätimme lähteä käymään museossa.

Annalan pihaan saavuttaessa huomion herättivät punaiset vanhat päärakennukset. Sitten huomasikin, että myös paljon muita rakennuksia oli avoinna vierailijoille. Annalaan kuuluukin jopa 22 rakennusta, joten museoalue yllätti monipuolisuudellaan!

Kurkistelimme eri paikkoihin ja hämmästelin museoesineiden valtaisaa määrää. Paljon oli myös mummoloista tuttua tavaraa. Kaikkea mahdollista oli koottu. Museo esittelee maalaiselämää ennen traktorien valtakautta.

Päärakennuksesta löytyi myös tosi kiva taidenäyttely.

Paluumatkalla päätimme vielä ennen sadetta poiketa Ylimattilan arboretumissa Parhalahdella. Siellä olen kerran ennenkin käynyt, samoin useasti Limingassa sijaitsevassa arboretumissa.

Puulajipuistossa olikin oikein kaunista ja kasvit parhaimmillaan. Rentouttava käyskentely puiden ja pensaiden seassa teki hyvää!

Puistossa on yli 300 puuta, pensasta ja perennaa. Kasveilla on nimikyltit, joten omatoiminen tutustuminen onnistuu mainiosti.

Kaupunkiloma Barcelonassa jatkui

Toisena päivänä Barcelonassa odotimme innolla kauppahalli Mercat de La Boquerian avautumista. Myyjät häärivät innoissaan laittelemassa kaikkea mahdollista myytävää paikoilleen. Suunnittelimme jo, mitä päivällä ostamme!

Lähdimme taas aamusta liikkeelle, ja tällä kertaa kohti Park de la Ciutadella -puistoa. Puisto olikin näkemisen arvoinen ja kävelymatkalla näki lisää kaupunkia. Poikkesimme matkan varrella kahvilassa.

Puisto oli laaja ja hyvin hoidettu. Rakennukset olivat komeita ja eläintarhakin houkutti, mutta jätimme sen nyt väliin. Parasta oli Cascada-suihkulähde lintulampineen. Tämä oli todella näyttävä.

Palasimme taas välillä hotellille ja haimme mennessä raikasta mehua kauppahallista. Myöhemmin lähdimme taas kävelylle bongaten muun muassa sateenvarjot Bruno Quadras -rakennuksesta.

Kävimme myös toistamiseen katsomassa katedraalia ja ihastelemassa sen julkisivua.

Suuntasimme myös El Ravalin puistokadulle. Kävimme matkalla leipomossa hakemassa makeat lehtitaikinaleivonnaiset mukaan. Ja vielä matkamuistoja sekä miehelle autolehtiä kojusta!

Tällekin päivälle tuli siis kierreltyä kaupungilla moneen suuntaan. Ihastelimmekin, kuinka helppo siellä oli liikkua. Yleensä matkoillani hyödynnän metroa, mutta nyt kun oli pari kokonaista päivää aikaa, niin kävellen ennätti nähdä aivan tarpeeksi. Barcelonan rakennuksissa ja tunnelmassa riittää kuitenkin ihasteltavaa.

 

Näyttävä Matti Lepistön veistospuisto Raahessa

Olinhan minä kerran vuosia sitten ihmeissäni, kun yllättäen löysin Matti Lepistön veistospuiston Raahen Pattijoelta! Ja silloin en myöskään tiennyt läheisen Pattijoen Metsäkirkon olemassaolosta. Nyt sitten molemmat ovat aivan kotikonnuilla, joten oli aika käydä molemmissa vielä tälle syyskesälle.

Pattijoella tosiaan kun ajelee, niin vastaan saattaa tulla omakotitalo, jonka piha-alue on täynnä veistoksia! Tämä Matti Lepistön veistospuisto on siis helposti saavutettava paikka. Oli ilahduttavaa, että puisto on pidetty auki perikunnan toimesta taiteilijan muistoa kunnioittaen. Nyt paikalla ei ole enää henkilökuntaa, mutta puistossa voi vapaasti käydä päivisin ja halutessaan maksaa pääsymaksun.

Piha-alue on idyllinen ja tosiaan täynnä erilaisia etupäässä eläin- ja ihmisaiheisia patsaita. Pihalla käyskennellessä huomaa alueen laajuuden ja veistoksia onkin esillä liki 300. Koska alue on kompakti, niin aikaa puistossa on helppo viettää ja lyhyessäkin ajassa ennättää nähdä paljon.

Matti Lepistö oli tunnettu ITE-taiteilija, joka teki betoniveistosten lisäksi monipuolisesti muutakin taidetta eri tekniikoilla. Toivottavasti tämä kohde saadaankin säilytettyä jälkipolville esimerkkinä taiteesta myös elämäntapana.

Lisäksi puiston lähistöllä on toinenkin nähtävyys eli Pattijoen Metsäkirkko. Sielläkin olen vain kerran aikaisemmin käynyt ja nyt poikkesimme ihan asiasta tehden siellä yhtenä iltana. Tosi kiva paikka metsän siimeksessä!

Metsäkirkkoa vuokrataan erilaisiin tilaisuuksiin ja kirkkoon mahtuu noin 50 henkilöä. Piha-alueella on useita erilaisia rakennuksia, kuten partiokämppä, laavu, sauna ja kota. Satunnaisesti kirkossa pidetään jumalanpalveluksia.

Kirkko on nimetty Elävän tulen, veden ja valon kirkoksi. Tämä sopiikin luonnonläheiseen teemaan hyvin. Kirkon rakennusaineksista pääosa on peräisin Pattijoen vanhan pappilan riihestä.

Päiväretkellä merellisessä Kokkolassa

Ystäväni kesälomalla päätimme tehdä päiväretken edellisten vuosien tyyliin. Päädyimme tällä kertaa lähtemään Kokkolaan, joka on nyt suhteellisen lähellä minua, mutta jossa en ole kovin monesti käynyt.

Hain kaverini junalta Vihannista ja törmäsin samalla vanhaan koulukaveriini, jonka kanssa jutustelin hetken. Sitten lähdimme Ylivieskan ja Kannuksen kautta Kokkolaan, varmistaen, että vältämme Kalajoen Hiekkasärkkien ruuhkat. Olikin mukava ajella uutta reittiä, joka oli myös varsin sujuva. Pidimme matkalla pienen evästauonkin.

Päästyämme perille Kokkolaan suuntasimme aluksi vanhaan kaupunkiin. Kiertelimme siellä, pääosin Neristanissa, aikamme ja ihastelimme hyvin hoidettuja puutaloja. Sää suosi päiväämme.

Sitten alkoikin lounasnälkä kutkutella. Löysimme lähistöltä thai-ravintolan, joten sinne siis. Buffet-lounas oli monipuolinen, joskaan kuumuuden vuoksi en ollut kovin nälkäinen.

Tämän jälkeen lähdimme kohti Meripuiston aluetta. Saimme auton parkkiin ja kiertelimme käveleskellen rantaviivaa pitkin. Täällä kävi mukava pieni tuulenvire ja nautimme tunnelmasta. Puistossa oli monenlaista aktiviteettia.

Lopuksi nakkasin ystäväni rautatieasemalle, josta hän lähti vielä kiertelemään kauppoja ja tapaamaan sukulaisiaan. Minä suuntasin kotia kohti. Paljon ennätimme lyhyellä reissulla ja Kokkolaan palataan vielä!

Illalla sain vielä ystävältäni vinkkejä ja kuvia hyvistä putiikeista, joita ajattelin joskus käydä katsomassa.

Ihania eläimiä Escurialissa Limingassa

Oletko etsimässä kivaa käyntikohdetta joko yksin, kaksin tai koko perheen kanssa? Siinä tapauksessa jokakesäinen suosikkini Kukka- ja eläinpuisto Escurial Limingassa on oiva valinta.

Kaupallinen yhteistyö

Itselleni on muodostunut jo perinteeksi käydä joka kevät eläinpuistossa. Sinne on aina mukava mennä ja viime kesänä kävin useammankin reissun vieraiden kanssa. Tällä kertaa minulla oli kemiläinen ystävä käymässä, ja eläinpuisto suunniteltiin heti viikonloppuohjelmaan.

Escurialissa oli rauhallista ja saimme hyväntuulisen vastaanoton. Tästä sitten kierrokselle, joka aluksi aloitettiin Lintulasta. Lintujahan puistossa on paljon ja ystäväni pääsi toisessa lintutalossa kuulemaan papukaijan sanovan: Kuka siellä?

Näimme seuraavaksi kanoja ja kaneja. Pörröiset kanat ovat erityisen söpöjä. Itseäni viehättävät puistossa erityisesti laamat ja alpakat sekä ylämaankarja. Kannattaa siis kiertää koko alue, tosin alue on myös mukavan kompakti. Ja kyllä sieltä porokin löytyy.

Ja voi mikä ihanuus: puistossa oli pikku kilejä, joista yksi laski liukumäkeä! Sitten tulivat aasit, minipossut, lampaat ja lisää lintuja. Poneja oli myös laitumella.

Alueellahan on myös mökkejä ja nuotiopaikkoja. Ja puutarhasta saa kukkiakin hankittua. Kaiken kaikkiaan Escurial on todella mukava päiväretkikohde ja varmasti tänäkin kesänä tulen käyneeksi toisenkin kerran.

Ulkoilemassa Oulussa Tuiranpuistossa

Kauniina syyssunnuntaina lähdimme ystäväni kanssa kävelylle. Ystäväni hoksasi, että voisimme mennä Tuiranpuistoon. Sen olemassa olosta minäkään en ole edes tiennyt, vaikka se on ihan Oulun Tuiran kaupunginosan keskeisessä osassa.

Ystäväni oli perehtynyt puiston historiaan, josta kerrotaan Wikipediassa näin:

“Tuiranpuisto on noin 10 hehtaarin laajuinen Tuiran kaupunginosan keskuspuisto Oulussa. Alun perin Oulun kaupunginsairaalaa varten varattu alue on vanhoja rakennuksia lukuun ottamatta lähes luonnontilainen. Puistoa kiertää kuntopolku, joka talvisin kuuluu kaupungin ylläpitämiin hiihtolatuihin. Vanhat rakennukset on suojeltu ja niihin on sijoitettu kaupungin terveydenhuollon ja sosiaalitoimen tiloja. Alueella toimivat muiden muassa Lassin päiväkoti, mielenterveystoimiston kriisiosasto, vammaisten asumisyksiköt Schjerfbeck-koti ja Weikonkoti sekä Koskenrannan kuntoutuskoti.”

Näin ollen puistossa oli mukava kiertää ja bongailla näitä mainittuja rakennuksia. Rakennukset olivat todella kiehtovan näköisiä ja muitakin yksityiskohtia puistoon mahtui.

Noin puolen tunnin kävelylenkillä ennätimme siis nähdä monenmoista. Saa nähdä, minkä ulkoilupaikan seuraavaksi keksimme! Taas löytyi uutta.

Maakuntakierroksella Raahe-Pyhäjoki-Kalajoki

Olipa meillä taas hyvä reissu paikallistuntemusta omaavan kaverini kanssa! Kävimme juhannusajelulla Raahesta Pyhäjoelle ja Kalajoelle.

Aluksi lähdimme kierrokselle Raahessa sijaitsevan Mutalan kartanon kautta. Se sopii erilaisiin tilaisuuksiin ja siellä oli muun muassa kiehtovan näköinen saunarakennus.

Emme pitäneet kiirettä, vaan piipahdimme matkalla kiinnostaviin paikkoihin. Menomatkalla pysähdyimme Pyhäjoen Parhalahdella Ylimattilan arboretumissa. Limingassahan on minulle tuttu puulajipuisto, mutta oli mielenkiintoista nähdä vähän erilainen.

Ylimattilassa olikin kaunista. Alue oli puistomainen, niin kuin tietysti puiden ja pensaiden esittelyyn sopikin. Sää oli tänä päivänä vaihteleva, mutta sadepisaroilta vältyttiin ja jatkettiin sitten matkaa Kalajoen juhannusnäkymiin.

Kalajoella oli päiväsaikaan yllättävänkin hiljaista. Oi niitä nuoruusaikoja, kun siellä tuli itselläkin juhannusta vietettyä! Nyt pysähdyimme dyynin laelle kuvaamaan. Juuri sillä hetkellä vihmoi tuulista vettä, joten kävely jäi tekemättä. Merikin oli aika lailla sumun peitossa.

Lähdimme tästä vielä Kalajoen Rahjan satamaan. Siellä teimmekin löydön, sillä vanha puuvene Ansio oli laiturissa. Upea, ja paikalle sattui vielä aluksen tunteva mies kertomaan historiaa. Ansiolla tehdään risteilyjä tänäkin kesänä.

Kalajoella evästykset grillillä ja takaisinpäin. Paluumatkalla tutustuimme sitten Pyhäjoen Hourunkoskeen. Se olikin näyttävän näköinen ja kalaakin joesta taitaa nousta.

Paljon ennätettiin kyllä päivän aikana nähdä!

Historian havinaa Pohjois-Pohjanmaan museossa Oulussa

Oulussa olisi hurjan paljon kohteita, joista minun pitäisi teille lukijoille saada kertoa! Pitkäaikainen aikomukseni toteutui nyt, ja vierailin maakuntamuseossa Oulussa.

Alakerrasta löytyy kerrassaan ihastuttava Koiramäki-näyttely, sitä suosittelen kaikille lapsille ja lapsenmielisille. Koiramäki on ilahduttanut kävijöitä jo 20 vuotta!

Museo on hienosti rakennettu, ja historian havinaa on elävästi ilmassa, kun kiertelee tiloja. Nähtävää riittää monenmoista. Tervakaupunki Oulun historia on elävä. Itse asun 70-luvun talossa, ja sen aikainen keittiö toi elävästi mieleeni talon, johon aikanaan muutin sen ollessa alkuperäisessä asussa.

Mielenkiintoa tuo se, että museossa on runsaasti vaihtuvia näyttelyitä. Siellä siis kannattaa piipahtaa uudelleen. Ja museohan siis sijaitsee Hupisaarilla, keskellä Ainolan puistoa, joten puistoretki kannattaa yhdistää vierailuun.

Suomen keskipisteessä Siikalatvalla

Enpä ole tullut ohikulkiessani käyneeksi Siikalatvan Leskelässä sijaitsevassa Suomen keskipisteessä. Lähdin nyt asiasta tehden sinne, ja yllätyinkin sitten, kun se löytyi aivan läheltä nelostietä. Kannattaa siis ottaa ohimennessä ohjelmaan!

Aluksi vastaan tuli pienellä puistoalueella Maannapa -taideteos, joka oli hienosti puusta tehty ja läheltäkin vaikuttavan näköinen. Lisäksi puistoalueelta löytyi patsasta ja läheisen Kairanmaatalon pihapiiri. Kirjailija Pentti Haanpään alueella siis oltiin.

Itse keskipisteen kivinen muistomerkki löytyi pensaiston takaa. Meinasi itse asiassa ensin jäädä huomaamatta! Alueella on myös kiviteos Suomen keskipisteestä.

Tästä olikin kiva ajella sitten Uljuan kahvilan lättykahvien kautta kotiin!