Kesäinen Ruka ja Scandic Rukahovi

Kaupallinen yhteistyö Scandic Rukahovin kanssa

Kylläpä kesäinen Ruka oli hieno ja monipuolinen! Itselle tuttu paikka entuudestaan, miehelle taas vähemmän tuttu, näinpä nähtävää ja koettavaa oli yllin kyllin.

Olimme vain yhden yön reissulla, joten aika oli rajallinen. Majoituimme Rukan kylän ytimessä olevassa Scandic Rukahovi -hotellissa. Huoneesta olikin mahtavat näkymät suoraan rinteisiin ja kylään.

Meillä oli tilava Superior-huone, joka sijaitsi hotellin viidennessä kerroksessa. Huoneessa oli myös kiva parveke.

Suuntasimme aluksi kesäkelkkamäkeen, mutta pienen sateen vuoksi se oli juuri sillä hetkellä kiinni. Näinpä menimme gondolihissillä tunturin huipulle katselemaan näköaloja. Palasimme hissillä myös takaisin.

Kiertelimme Rukan kävelykylässä ja totesimme, että tarjontaa oli moneen makuun. Ostos- ja ruokailumahdollisuuksia oli runsaasti.

Moottori-lehdessä oli sattunut olemaan listattuna mainioita burgerpaikkoja. Koska hotellin ravintola ei ollut vielä auki, niin päätimme mennä RUOK Burgeriin.

Ja olipa kyllä maistuvat burgerit; kannatti testata! Minulla oli Halloum-burger ja miehellä Original. Näilläpä taas jaksoi!

Tai jaksoi mitä jaksoi; pitkän ajomatkan päätteeksi oli mukava vain lepäillä hotellissa ja nauttia olostaan. Minä kävin myös hotellin saunan makoisissa löylyissä.

Aamulla sitten Rukahovi-ravintolaan herkulliselle ja monipuoliselle aamiaiselle. Odotin jännällä, mitä paikallisia tuotteita on tarjolla Scandicin tyyliin. Muikkujahan sieltä löytyi!

Olimme jo varhain lähdössä ulkoilemaan. Mies kävi pidemmän lenkin, ja minä tallustelin Karhunkierroksen reittiä rinteen huipulle jälleen näköaloja ihailemaan.

Bongailimme myös kivoja kesätekemisvinkkejä Rukalla, sillä mahdollisuuksia on monia. Hotellilta olisi ollut lainattavissa esimerkiksi frisbeegolf-kiekkoja, ja heittopaikkoja oli ainakin rinteessä.

Ihan keskellä kylää oli myös minigolf-rata. Samoin lapsille löytyi iso leikkipuisto ja kelluva vesipuisto. Ruka vaikutti myös koiraystävälliseltä paikalta.

Ja se mikä oli kiinnostavaa myös, oli Ruka Bike Park. Ihastelimme, kun maastopyörillä laskettiin lähes taukoamatta alamäkeä.

Tietysti Kuusamossa voisi kokeilla muun muassa koskenlaskua ja sup-lautailua. Itseäni kiinnosti myös lista ratsastustalleista. Keilausta, pakohuonetta ja vaikka mitä mukavaa tekemistä on tarjolla!

Tulomatkalla kiersimme Kuusamon keskustassa ja bongasin ainakin kaksi kivaa kahvilaa, joista toinen oli ranskalainen. Karhuntassu-luontokeskuksesta löytyy esimerkiksi Hannu Hautalan luontokuvanäyttely.

Kylpylän ohi ajoimme myös Rukalle mennessä. Tropiikissa olen aiemmin käynytkin, ja kylpylää voi kyllä suositella myös.

Kotimatkalla kiertelimme vielä Itä-Rukan ja Rukajärven puolella. Kivannäköisiä majapaikkoja olisi ollut monenlaisia, samoin erilaisia aktiviteetteja. Sanoisin, että Ruka sopii kesäkohteeksi liki kaikille!

Kesäpäivää viettämässä Rokualla

Kylläpä meillä oli mukava päivä Rokualla! Siellä ei oltu ennätettykään vähään aikaan käydä, vaikka se on aina ollut yksi vakiokohteista.

Olimme aamupäivällä perillä, ja suunnitelma oli patikoida ensin. Mietimme ensin Pookivaaran reittiä, mutta sitten kävi niin, etten muistanutkaan opasteista huolimatta, missä asti Pookinpolun lähtöparkkipaikka on.

Suuntasimme sitten opastuskeskus Supan luokse, ja lähdimme siitä katselemaan reittivaihtoehtoja. Aluksi kävimme parinsadan metrin päässä olevalla laavulla, joka oli järven rannalla.

Sitten lähdimme käymään Rokuanhovin suunnilla. Kiertelimme alueen, jossa oli hotellin lisäksi mökkejä ym. Rauhallista oli, niin kuin patikointireiteilläkin.

Palasimme taas lähtöpisteeseen, josta jatkoimme vielä Rokuanjärven suuntaan. Kävelimme yhteensä noin muutaman kilometrin. Sää helli ja välillä pidettiin evästaukokin.

Opastuskeskus Supan pihalla oli vielä nähtävää näyttelyssä. Sitten oli aika mennä pulikoimaan kylpylään, joten siirryimme Rokua Health & Spa:han. Olipa virkistävä käydä kylpylässä pikku patikoinnin jälkeen! Allasosastolla ja saunassa oli mukavasti tilaa rentoutua.

Lopuksi vielä kylpylähotellin ravintolaan syömään. Buffetpöytä oli jälleen kerran monipuolinen ja ruoat herkullisia.

Onnistuneen päivän jälkeen sitten kotimatkalle, jolla suunnittelimme jo uutta reissua Rokua Geoparkin maastoihin!

Luonnon keskellä Aneen Lomassa Posiolla

Kaupallinen yhteistyön Aneen Loman kanssa

Suuntasimme Lapin kierroksella ensimmäiseksi Posiolle, jossa majoituimme tutussa Aneen Lomassa. Aneen porukka Simo, Irma ja Mikko ottivatkin meidät lämpimästi vastaan.

Tällä kertaa majoitus oli leirintäalueen yksiössä. Huoneisto oli täysin varusteltu. Sauna ja kylpyhuone löytyivät samasta rakennuksesta. Meillä olikin illalla oma saunavuoro.

Yksiö oli kivasti ja kotoisasti sisustettu. Näköala oli Anetjärvelle ja saimme katsella sitä tuulisena päivänä. Aamulla sitten tyyntyi ja mies kävikin aamu-uinnilla.

Meillä oli tällä reissulla suunnitelmissa tutustua Posion nähtävyyksiin, jotka ovat varsin laajalla alueella. Talvellahan kävimme Pentikillä. Nyt suuntasimme aluksi Akanlahden tukinsiirtolaitokselle, joka oli sopivan matkan päässä majapaikasta.

Tukinsiirtolaitos oli vaikuttava ja jostain syystä minua miellyttävät erityisesti uittorännit! Näihin palataankin seuraavassa postauksessa.

Akanlahden jälkeen ajelimme vielä Sirniön seppäkylään, joka on tunnettu maisemastaan ja rakennuksistaan. Yritimme bongata varsinaisia sepänpajoja ja kyllä kai niitä siellä varmasti oli.

Paluumatkalla Anetjärvelle huomasimme vielä sievän pienen kunnostetun myllyn. Sekin oli hieno!

Illalla saunoimme ja oleilimme Aneen Lomassa. Alueella oli rauhallista, vaikka asukkaita olikin. Aneen Lomalle on muuten juuri hankittu uusi palju, jota voi vaikka mökin yhteydessä vuokrata. Ja toki esimerkiksi veneitä löytyy, joten järvellekin pääsee.

Yksiössä oli helppo kokkailla ruokaa. Tällä kertaa meillä jäivät Aneen maatilan omat makkarat grillaamatta, koska olimme illalla menossa.

Livojärvi pitää vielä mainita, sillä sielläkin poikkesimme sekä tullessa että lähtiessä. Mennessä oli melkoinen tuuli, mutta seuraavana aamuna järvi oli aivan erinäköinen. Nämä hiekkarannat ovat ainutlaatuisia eikä Livojärvi ole kaukana Aneen Lomasta.

Aamulla jatkoimme matkaa ukkosmyräkän saattelemana. Uskaltauduimme vielä Korouomalle kävelemään vajaan kolme kilometriä. Sade oli juuri tauolla, mutta autolle palatessa kastuimme. Kannattaa muistaa, että Korouomalla on menomatkalla helppo laskeutua, mutta paluumatka ottaa kunnon päälle!

Tästä matka jatkuu seuraavassa postauksessa, jossa käymme ensimmäiseksi yhdessä lempikohteessani. Osaatko arvata, mikä se voisi olla?

Touhukas loma Muhoksen Montassa

Kaupallinen yhteistyö Montta Active Campingin kanssa

Montan leirintäalue Muhoksella on ollut jo useita vuosia vakiokohteeni kesän alkaessa. Nyt pääsimme mieheni kanssa yhdessä käymään siellä yön yli lomalla. Uudesta asuinpaikastakaan Raahesta ei ollut Monttaan pitkä matka.

Vastaanotto leirintäalueella oli lämmin ja pääsimme isoon kuuden hengen mökkiin majoittumaan. Mökki oli rauhallisella paikalla ja tilaa sisällä oli hyvin. Auringonpaisteinen terassi näytti kutsuvalta. Parvella oli mukavasti nukkumistilaa, mutta päätimme nukkua alakerran vuodesohvalla. Yläkerran parvekkeelta oli myös hienot näkymät.

Aloitimme loman paistamalla makkaraa viereisessä grillikatoksessa. Makkaranpaiston lomassa ihailimme näkymiä rannasta Oulujoelle. Tämän parempaa maisemaa ei hevillä kyllä löydä! Aivan ainutlaatuista.

Sitten olikin ohjelman aika. Mies odotti innolla fatbike-pyöräilyä ja lähdimmekin hakemaan hänelle vastaanotosta pyörän. Ystäväni saapui myös juuri sopivasti paikalle. Fatbikelle saatiin opastus ja mies lähetettiin matkaan Tervareitistölle.

Ystäväni kanssa kiertelimme leirintäalueella ja kävimme patikointireitti Lemmenpolun alussa. Kävimme viime kesänä kävelemässä tämän neljän kilometrin matkan Oulujokivartta pitkin. Tällä kertaa kuitenkin päädyimme mökin terassille istuskelemaan.

Mies palasi kymmenen kilometrin pyörälenkiltä. Maasto oli ollut paikoin vetistä, mutta kuljettavaa. Reittivaihtoehtoja olisi ollut useita. Toppeliuksen muistokivellä olimmekin piipahtaneet Monttaan tullessa.

Iltaohjelmaan kuului saunominen mökin saunassa. Leirintäalueella olisi ollut myös perinnesauna, mutta sen kokeileminen jää toiseen kertaan. Samoin veneilyt, suppailut, kiipeilyt ynnä muut mitä Montassa voi harrastaa! Kaikkea ei ennätä yhdellä kerralla.

Kävimme kuitenkin vielä pienellä ilta-ajelulla Pyhäkosken voimalaitosalueella. Sieltä on hulppeat näkymät! Lisäksi Lemmenpolku lähtee sen välittömästä läheisyydestä.

Aamusella ihailimme taas mökistä avautuvia maisemia. Aurinko paistoi eli lomailmat olivat kohdillaan. Kävimme vielä kierroksen leirintäalueella ennen kotiin lähtöä.

Kiitos taas Montta Active Camping, teillä viihtyy aina!

Kirja-arvostelu – Pentti Korpela: Lounais-Lapin retkiopas

Pentti Korpela on tuottanut laajan ja laadukkaan retkioppaan. Matkat ulottuvat Pohjois-Pohjanmaan Hailuodosta, Oulusta ja Iistä Rovaniemen sekä Pellon akselille. Korpela kuvaa sujuvalla kerronnalla luontokohteita antaen samalla tarkan faktatiedon mukaan lukien koordinaatit kohteiden löytämiseen.

Itselleni tuttuja paikkoja löytyi Pohjois-Pohjanmaan lisäksi muun muassa Pellosta. Myös kirjan kuvitus on ansiokas ja kuvat antavat elävyyttä retkipaikkojen esittelyyn. Näkee, että Pentti Korpela liikkuu paljon luonnossa ja tietojen kokoaminen on vienyt aikaa.

Kirja soveltuu kaikille ulkoilusta, retkeilystä, patikoinnista ja luonnosta sekä paikallisesta historiasta ja kulttuurista kiinnostuneille. Kirja antaa lukemattomia vinkkejä mihin mennä ja kaikkien kohteiden kiertämisestä riittäisi ohjelmaa pitkäksi aikaa. Korpelan kohteita eivät kaikki tiedä ja kirja valottaa myös paikallisille asukkaille uusia paikkoja.

Pentti Korpela: Lounais-Lapin retkiopas: Parhaat luontoretkikohteet, patikkapolut ja näköalapaikat, Kivalo-kirjat 2020

Pikku patikoinnilla Rokuan maisemissa

Olethan muistanut Rokuan, joka sopii ympärivuotiseksi käyntikohteeksi? Se on yksi kestosuosikkejani. Nyt loppukesän viikonloppuna aprikoimme, menisimmekö käymään kylpylässä vaiko retkeilyreiteillä.

Päädyimme sitten, että käymme patikoimassa rauhallisissa maisemissa. Matka oli toki värikäs, sillä aamupäivällä mennessä sattui autoon rengasrikko. Sen ei kuitenkaan annettu pilata päivää, vaikka jälkiseuraamuksia tulikin asiasta. Nyt autossa on jo uusi rengas alla, joten reissut jatkuvat.

Lähdimme liikkeelle Rokuan kylpylähotellilta. Se onkin minulle entuudestaan varsin tuttu paikka, ja nautin joka käynnillä sen rentouttavasta tunnelmasta. Nyt oli luvattu vähän sadetta, joten päätimme käydä pienemmän lenkin. Kohteeksi valikoitui kolmen kilometrin päässä oleva Kirvesjärvi.

Rokuan mäntymetsät ovat mukavia ja vaihtelevia maastoltaan. Alkumatkasta oli jonkin verran nousua ja laskua, mutta sitten päästiin tasaisempiin järvimaisemiin. Opasteet johdattivat meidät hyvin perille. Maastopyöräilijöitä ja muita patikoijia tuli vastaan sekä oli taukopaikalla, mutta varsin rauhallista reitillä oli.

Tämä pikku lenkki tehtiin ilman eväitä, ja lähdimmekin kodalta reippaasti takaisin kohti kylpylähotellia. Ennätimme kuitenkin vähän kastua sateessa paluumatkalla, mutta eihän se ole kesällä vaarallista!

Luulenpa, että Rokua on taas suuntana tämän syksyn mittaan!

Patikointiretkellä Kalajoen Siiponjoella

Olin hieman jännittynyt, kun uusi ystäväni pyysi minua mukaansa patikoimaan Siiponjoelle Kalajoelle. En ole aiemmin paikassa käynyt, ja mietin, miltä neljän kilometrin matka suuntaansa tuntuu.

Aurinkoinen sunnuntai tuli ja lähdimme matkaan. Ja kuinkas kävikään, reitti yllätti positiivisesti! Maasto oli tasaisempaa verrattuna Rokuaan, jossa olen aiemmin patikoinut. Niinpä matkanteko oli ihan rentoa eikähän meillä mihinkään kiirettä ollutkaan.

Maasto oli mukavaa mäntymetsää ja reitti kulki kivasti korkealla joen töyräällä. Opasteet polulla olivat hyvät.

Päädyimme perille ja pysähdyimme laavulle syömään eväitä. Tuletkin olisivat olleet valmiina makkaranpaistoa varten. Tällä kertaa kuitenkin kahvit ja mehut riittivät.

Kaiken lisäksi paluumatkalle sattui sellainen juttu, että löysimme oikopolun ja paluumatka olikin noin puolet lyhyempi. Olimme siis jo äkkiarvaamatta takaisin autolla!

Reissulle tuli siis mittaa vähän yli kuusi kilometriä ja jaksoin sen mainiosti. Taas huomasi, että itseensä pitää vain uskoa! Ei muuta kuin tulevia patikkareissuja suunnittelemaan.

Luontopolkuilemassa Siikalatvan Pulkkilassa

Minua on pitkään uteloittanut nelostiellä Pulkkilassa oleva Haapavuoren luontopolun viitta. Nyt olin päiväreissulla, jolla kävin myös Piippolassa ja huomasin siellä olevan myös Pentti Haanpään museon. Siellä ajattelin, että voisin jonakin päivänä käydä ystäväni kanssa.

Lähdin luontopolulle ja jätin auton Uljuan altaan viereen. Allas on muuten todella laaja alue. Polku oli kapea metsäinen nimensä mukaisesti polku. Minulla ei ollut mitään käsitystä sen pituudesta, mutta jatkoin sinnikkäästi eteenpäin.

Matkalla tulikin useita risteyksiä, ja katsoin todella tarkkaan opasteita, jotta osaan takaisinkin. Aikomukseni oli kävellä näkötornille saakka. Saavuin kuitenkin lopulta laavulle, jossa totesin matkan olevan niin pitkä, että viisainta kääntyä takaisin.

Paluumatka menikin sitten joutuisammin eikä takaisinpääsyssä ollut ongelmia. Maastohan oli hyvin vaihtelevaa, välillä mentiin kallioilla, välillä suolla. Arvioisin, että minulla tuli neljän-viiden kilometrin lenkki tällä matkalla. Ehkä joskus pidempikin patikointi olisi mahdollinen.

Vihannin kinttupolkuja tutkimassa

Olen kotoisin Vihannista ja käyn siellä paljon ystävilläni. Koska olen kuitenkin asunut jo kauan aikaa muualla, niin en ole käynyt tutkimassa Vihannin retkeilyreitistöä, jota myös Vihannin kinttupoluiksi kutsutaan. Näitä polkuja menee Vihannin kylien alueella laajalti.

Tällä kertaa otin ystäväni mukaan ja lähdimme hänen poikansa kanssa käymään Alpuan kylän Lumijärvellä. Sieltä löytyy uimarannan lisäksi kiva laavu nuotioimiseen sekä järven rantaa myötäilevät pitkospuut. Kalaahan järvestä nousee myös.

Kävimme jonkin matkaa pitkospuilla. Ystäväni pelkäsi sääskiä, mutta koska oli sopiva tuulenvire, niin niistä ei ollut lainkaan haittaa. Hoksasimmekin sitten, että käydään vielä ystävälleni tutussa paikassa Lumimetsän Rinnekankaalla.

Rinnekankaasta olen kyllä kuullut ystäviltäni, mutta minulle se oli täysin uutta seutua. Aivan mahtavaa, mitä talkoovoimilla on saatu aikaan!

Rinnekangas soveltuu isommillekin porukoille; suuressa kodassa pystyy yöpymään, keittiörakennuksessa tekemään ruokaa ja sauna löytyy myös. Ampumaurheilijoiden suosiossa paikka on kovasti, sillä siellä on ampumarata. Ja tulisija oli muuten kummipojan isoveljen tekemä!

Talvella alueella menee hiihtolatuja ja kesäisin polkuja pystyy patikoimaan. Ystäväni olikin vastikään käynyt 15 kilometrin patikkaretken. Paikka jäi kutkuttamaan!

Virkistäytymässä ja rentoutumassa Rokualla

Joko olet tutustunut Rokua Geoparkiin? Yksi suosikkikohteitani on Rokuan kansallispuisto. Tällä kertaa lähdimme ystäväni ja hänen tyttärensä kanssa yhdeksi yöksi Rokua Health & Spa -kylpylähotelliin.

Saimme todella tilavan huoneen, jossa oli erillinen makuuhuone. Oleskeluhuoneessa olivat kätevät kaappisängyt, jotka säästivät tilaa. Ne avattuinakin huone tuntui hyvän kokoiselta.

Huoneistoon kuului myös sauna, mutta sitä emme käyttäneet, sillä kävimme iltasella pulikoimassa hotellin kylpylässä. Se oli taas miellyttävä kokemus, hyvin mahtui uimaan ja nauttimaan poreista.

Hotellin ruoat ovat aivan ehdottoman hyviä. Kävimme päivällisellä, itse otin noutopöydästä ja tytölle tilattiin hampurilainen. Orkesteri viritteli jo kalustoaan iltaa varten, ja soitto olisi alkanut jo yhdeksältä, mikä jäi hieman houkuttamaan.

Kävimme vielä iltakävelyllä kiertämässä viereisen pienen järven. Harrastusmahdollisuuksia olisi ollut enemmänkin, kuten minigolf, mutta nyt olimme etupäässä levon ja juttelemisen tarpeessa. Illalla nautittiin hiljaisuudesta.

Seuraavana aamuna tietysti aamupalalle ja kahvittelemaan. Aamiaispöytä ei tälläkään kertaa pettänyt. Tämän jälkeen oli mukava lähteä suunnittelemallemme patikkaretkelle.

Päädyimme lähtemään Pookin polun 5 – 6 kilometrin mittaiselle lenkille. Siirryimme Pookivaaran pysäköintialueelle, josta oli noin kilometrin matka vaaran näköalapaikalle. Tiedän, että näkötorniin pystyy kiipeämään, muttemme silti uskaltaneet! Ystäväni tytär päätti evästauon jälkeen palata tästä takaisin ja me jatkoimme matkaa Pookin polulla.

Mäntymetsä on kaunista ja maasto vaihtelevaa. Saavuimme pienelle järvelle, jossa näkymä oli todella kaunis tyynine vedenpintoineen. Kiersimme järveä, jonka toisella puolella oli levähdyspaikka. Tässä toinen evästauko.

Mutta sitten sattui: tyttö olikin lähtenyt eri reitille, josta hänen piti palata takaisin Pookivaaralle. Niinpä päätimme palata tuloreittiämme takaisin, jotta pääsemme jatkamaan yhdessä autolle. Alueella kun risteilee varsin paljon polkuja.

Menimme toista reittiä takaisin vaaralta ja tutustuimme samalla uusittuun maastopyöräreittiin. Liikkeellä olikin muutamia pyöräilijöitä patikoijien lisäksi. Saimme tässä ihan hyvänpituisen lenkin ja olimme tyytyväisiä kotimatkalle lähtiessämme.