Maakuntamatkailua Pohjois-Pohjanmaalla ja välillä kauempanakin
matkablogit, lähimatkailu, luonto, nähtävyydet, Pohjois-Pohjanmaa
Ajelimme taannoin taas Pyhäjoella, olikohan jäätelöllä Kielosaaressa vai Rautiperän uimamontulla. Jotain kesäistä kuitenkin!
Minua oli pitkään kiinnostanut Parhalahden kohdilla oleva lintutorni. Päätimme tällä kertaa ajella sinne.
Torni oli upeassa paikassa lähellä merta. Näin ollen näköalat olivat hienot. Alueella oli myös muun muassa venesatama ja laavu.
Kävelimme vielä merenrannassa oleville kallioille. Niihin ihastuin erityisesti!
Olen nyt Pyhäjärveltä paluun jälkeen asettunut takaisin Raaheen. Tähän juttuun olen koonnut tältä kesältä nähtyä ja koettua Raahessa. Kierros ei ole kaiken kattava ja tapahtumissa en ole ennättänyt käydä lainkaan. Mutta aiempia juttuja Raahen kohteistahan löytyy ja lisää tulee tulevaisuudessa.
Raahe on ihana kesäkaupunki. Itselleni parasta on meren läheisyys ja vanhan kaupungin idyllinen tunnelma, totta kai asumisen rauhan ja helpon kulkemisen lisäksi.
Siskoni ja kaverini vierailivat tälle kesälle meillä, ja ajelutimme heitä meren rannoilla. Uimarannoista löytyy Raahessa vaihtoehtoja. Ja aina merimaisema jaksaa ilahduttaa eri näköisenä! Siniluodossa toimi kiva kesäkioskikin.
Raahessa käydessä ehdoton juttu on vierailla Langin kauppahuoneella. Kävimmekin siellä pariin kertaan kahvittelemassa. Sattuipa samaan aikaan myös kaverini Oulusta paikalle, mikä oli iloinen yllätys! Langillehan kannattaa tulla kauempaakin.
Kävelymahdollisuuksia kaupungissa on paljon. Itse tein kesäisen kierroksen vanhassa Raahessa, jossa on monta kohdetta nopeastikin nähtävissä. Museoitahan olen kiertänyt aiempina vuosina, ja uusintakierrostakin on toki suunnitteilla.
Yksi asia, mitä ehdottomasti voi suositella Raahen vierailulle, on saaristoristeily. Kävin itse sillä muutama vuosi sitten ja siskoni perheineen koki tämän nyt tänä kesänä. Nyt minulla on suunnitteilla Raahen kaupungin lainattavan soutuveneen kokeilu kaverini kanssa. Tämäkin on hieno lisä kaupungin virkistystarjontaan.
Koska asumme Pattijoen puolella, niin vieraita on helppo ajeluttaa myös Matti Lepistön veistospuistossa sekä Metsäkirkolla. Sielläkään eivät muuten hyttyset haitanneet, vaikka metsän keskellä onkin.
Iloinen yllätys itselleni oli myös se, että luontoreitistöjen opasteita on uusittu tuoreeltaan. Kaverini kanssa aloitimme luontopolkukierroksen, ja ihastuimme etenkin Mikonkarin alueen reitteihin. Sieltä löytyi myös melkein ensimmäinen geokätköni! Rivinrannassa kannattaa myös käydä, sillä siellä myös on kiva lintutorni ja nuotiopaikka.
Ja arvatkaapas mitä: kaupungista löytyy myös alpakoita, joihin olen lähiaikoina menossa tutustumaan!
Nyt on oivat kelit ja mahdollisuudet ulkoiluun! Ja kuten uutisista olemme saaneet seuratakin, niin ihmiset ovat sankoin joukoin hakeutuneet luontoon. Jotkut paikat ovat ihan ruuhkautuneet. Siksi suosittelen, että pyrittäisiin hakeutumaan hiljaisempiin, vähemmän käytettyihin paikkoihin.
Hyvä esimerkki tästä on Hirvinevan lintujärvi Limingassa. Kävimme viikonloppuna paistamassa kodassa makkaraa. Meidän lisäksemme alueella oli vain kaksi autoa eikä lähikontaktia otettu yhteenkään ihmiseen.
Omat puut kannattaa varata mukaan. Meille kävi niin, että pieni nuotio saatiin risuista pystyyn ja makkarat juuri ja juuri paistettua. Onneksi mukana oli muutakin evästä.
Lintujärven jäälle meni jälkiä, joten siellä oli nautittu kävelystä. Lintutorniin pääsee myös ihailemaan maisemia. Ja nyt vähälumisena talvena myös pitkospuita voi testata.
Tunnetko vielä Oulun seudulla olevia lintutorneja? Minulla oli kesäkuussa loman alettua rauhoittumisen paikka, ja päätin käyttää aikaani luonnossa liikkumiseen. Lintutornit ovat siihen oiva kohde.
Limingassa tietysti Liminganlahti ja Hirvinevan lintujärvi ovat omaa luokkaansa. Niistä olenkin tehnyt aiemmin juttua, samoin kuin muutamasta muustakin paikasta. Ajattelin kuitenkin nyt tässä esitellä muutaman käyntikohteeni.
Ensimmäiseksi suuntasin Lumijoen keskustasta lähtevälle tielle, jota pitkin on noin viisi kilometriä Sannanlahden lintutornille. Sannanlahdella olen päässyt jonakin kesänä myös ihastelemaan laiduntavaa karjaa.
Nuotiopaikalla näyttivät olosuhteet olevan kunnossa. Eväitä ei nyt ollut mukana, vaan tarkoitus oli käydä lintutornilla merenrannassa. Sannanlahdella ei mene pitkospuita, vaan tornille pääsee tietä pitkin.
Toinen käyntikohteeni oli Puhkiavanperä, joka löytyy kolmisen kilometriä Limingan ja Lumijoen väliseltä tieltä lähdettyä. Täällä olenkin useita kertoja käynyt makkaranpaistossa.
Pitkospuita pitkin on noin 800 metriä lintutornille. Maasto polun varrella on vaihtelevaa ja heinikolla alkaa jo olla pituutta. Puitteet kuitenkin hyvät.
Seuraavana kohteena oli Temmesjokisuu, jonne pääsee kahtakin kautta. Menimme nyt Limingan ja Tupoksen väliseltä tieltä.
Temmesjokisuu on yksi ykköspaikkojani. Sinne on rakennettu nuotiopaikalle kiva laavu ja paikka soveltuu myös kalastamiseen. Tällä kertaa en lähtenyt pitkospuille lainkaan, vaan istuskelimme rannassa jonkin aikaa.
Ja kas kummaa, huomasimme myös pohjapadon! Piti ihan googlettaa, että mikä se on.
Sitten yhtenä päivänä suuntasin kohteisiin, joissa en olekaan aiemmin käynyt. Ensimmäisenä Oulunsalon Varjakassa sijaitseva Akionlahti. Sinne pääsi metsäistä polkua pitkin, kunhan ensin sai ajettua kohtuullisen huonokuntoisen autotien. Koko matkan pystyy tietysti kävelemäänkin.
Tästä suuntasin vielä Kempeleenlahden lintutornille, jonne olikin vähän kätevämpi mennä. Nyt on tullutkin urakalla ajettua erilaisia teitä, mutta autossa onkin uudet renkaat alla eikä ole pelkoa räjähtelystä, niin kuin viime kesänä kävi.
Vielähän minulle jää käytäväksi muun muassa Letonniemi Oulussa. Ja muistettakoon vielä Vihiluodon luontopolkukin, jossa onkin helppo liikkua.
Limingassa on useita lintutorneja, ja yksi niistä sijaitsee Limingasta Lumijoelle päin mentäessä. Puhkiavanperän lintutornille mennään muutama kilometri soratietä pitkin.
Paikka on hyvin hoidettu, vajasta löytyy nuotiopuita. Sateeltakin pääsee suojaan. Itselle sattui nyt mukava keli, hieman tuuleskeli, mutta nuotio saatiin kuitenkin syttymään makkaranpaistoa varten.
Ira-koira oli retkellä mukana ja sitä hieman jännitti pitkospuilla kulkeminen. Välillä piti kantaa koiraa sylissä, jotta päästiin lintutornille asti. Muutamia saksalaisia retkeilijöitä oli liikkeellä myös. Takaisintulo pitkospuita pitkin sujuikin koiralta jo luontevasti, toinen käveli toista lankkua ja toinen toista!
Luontopolulla oli hyvä kulkea, kun kasvusto ei vielä haitannut. Lopuksi makkarat ja sitten kotiinpäin.
Limingassa on useita lintutorneja, joille pääsee pitkospuita pitkin. Yksi torneista ja luontopoluista sijaitsee Temmesjoen varressa. Tälle paikalle pääsee Tupoksentieltä tai Selkämaantieltä.
Tupoksentien kautta mentäessä päästään pitkospuiden alkuun. Lähtöpaikalla on nuotiopaikka, jonka lähellä myös virvelöinti on helppoa. Veneidenlaskupaikka on vieressä myös. Yleensä tämän luontopolun varrella on ollut aika rauhallista.
Itse menin tällä kertaa Selkämaantieltä, josta pääsee suoraan luontopolun varressa oleville kalamajoille ja kodalle. Pientä jännitystä oli, sillä paikoin tie oli vielä aika märkä. Mutta koska veneenlaskijat liikkuivat peräkärryllä, niin ajattelin, että kyllä minäkin pelkällä autolla perille pääsen!
Kalamajat ovat erikoisia ja persoonallisen näköisiä. Ne ovat jo aika iäkkäitä, mutta käytössä kuitenkin vielä. Yksi uudempikin oli paikalle rakennettu. En ole koskaan käynyt tällaisen majan sisällä, mutta se lienee vaatimattoman kesämökin kaltainen.
En ole itse veneillyt Temmesjoella, mutta se näyttäisi pienehkönä jokena soveltuvan hyvin tarkoitukseen. Ja yleensä veneellä liikkujia näkeekin, kun paikalla käy.
Pitkospuita pitkin pääsee siis alun nuotiopaikalta ensin kalamajoille ja kodalle, ja siitä pitkokset jatkuvat vielä jokisuulle lintutornille. Esittelen lisää lintutorneja myöhemmin, mutta kiikarit kannattaa olla mukana! Nyt lintuaika on vielä parhaimmillaan eikä kasvusto haittaa pitkospuilla kävelyä.
Maakuntamatkailua Pohjois-Pohjanmaalla ja välillä kauempanakin 